Nykymaailmassa Sremski Karlovci:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monenlaisia ihmisiä kohtaan. Sremski Karlovci on kiinnittänyt kaiken ikäisten ja -taustaisten ihmisten huomion joko yhteiskuntavaikutuksensa, ammattimaisen merkityksensä tai historiallisen merkityksensä vuoksi. Tämä artikkeli pyrkii tutkimaan täysin Sremski Karlovci:n merkitystä ja vaikutuksia tarjoamalla sekä yleiskatsauksen että yksityiskohtaisen analyysin sen eri näkökohdista. Seuraavien rivien aikana syvennymme Sremski Karlovci:n kiehtovaan maailmaan tavoitteenamme tarjota täydellinen ja rikastuttava näkökulma tähän nykyisen panoraaman epäilemättä tärkeän aiheeseen.
Sremski Karlovci Сремски Карловци |
|
---|---|
![]() |
|
![]() Vaakuna |
|
![]() |
|
|
|
Valtio | Serbia |
Autonominen alue | Vojvodina |
Maantiede | |
Kokonaispinta-ala | 51 km² [1] |
Korkeus merenpinnasta | 102 m [1] |
Väestö | |
Väkiluku (2011) | 8 750[1] |
Väestötiheys | 172 as./km² |
|
Sremski Karlovci (serb. Сремски Карловци, kroatiaksi Srijemski Karlovci, saks. Karlowitz tai Carlowitz) on kaupunki Vojvodinassa Serbiassa. Se sijaitsee Tonavan rannalla 15 kilometriä Novi Sadista kaakkoon[2] ja 60 kilometriä Belgradista luoteeseen. Kunnan asukasluku oli 8 750 vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan.[1]
Kaupunki on mainittu lähteissä vuonna 1308 nimellä Karom. Linnoitus rakennettiin roomalaisen linnoituksen raunioille. Vuoteen 1521 se kuului unkarilaisille, kunnes turkkilainen Bali-beg valloitti sen. Paikkakunnalla solmittiin vuonna 1699 Osmanien valtakunnan ja Pyhän liiton välillä Karlowitzin rauha,[2] jossa Osmanien valtakunta menetti Unkarin ja Transilvanian. Kaupungissa järjestettiin vuonna 1848 kokous, jossa Vojvodina julistautui itsenäiseksi Unkarista.[2]
1920-luvulla kaupungista tuli kenraali Pjotr Wrangelin Venäjän valkoisten pakolaisten tukikohta. Toisen maailmansodan aikana se kuului Itsenäiseen Kroatian valtioon.