Tässä artikkelissa tutkimme St. Mihielin taistelu:tä eri näkökulmista, analysoimme sen merkitystä eri yhteyksissä ja sen vaikutusta tämän päivän yhteiskuntaan. St. Mihielin taistelu on aihe/elementti/henkilö, joka on kiinnittänyt eri alojen huomion ja herättäen keskustelua ja pohdintaa sen merkityksestä nykyään. Tässä artikkelissa tarkastelemme St. Mihielin taistelu:een liittyviä keskeisiä näkökohtia, korostaen sen vaikutusta eri alueilla ja sen tulevaisuutta. Yksityiskohtaisen ja kriittisen analyysin avulla pyrimme syventymään St. Mihielin taistelu:n monimutkaisuuteen ja tarjoamaan lukijalle täydellisen ja moniulotteisen näkemyksen aiheesta. Liity kanssamme tälle matkalle löytääksesi St. Mihielin taistelu:n todellisen olemuksen ja sen vaikutuksen nyky-yhteiskuntaamme!
St. Mihielin taistelu | |||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
Osa ensimmäisen maailmansodan länsirintamaa | |||||||
| |||||||
Osapuolet | |||||||
Komentajat | |||||||
St. Mihielin taistelu oli Yhdysvaltain ja Ranskan joukkojen hyökkäysoperaatio ensimmäisessä maailmansodassa. Sitä johti kenraali John J. Pershing. Hyökkäys tapahtui 30. elokuuta –16. syyskuuta 1918 Verdunin eteläpuolella. Kyseessä oli St. Mihielin rintamauloke, joka oli ollut saksalaisten hallussa jo vuodesta 1914 alkaen. Ranskalaiset olivat yrittäneet vallata sen huhtikuussa 1915, mutta tuloksetta.[1]
Operaatioon osallistuivat Yhdysvaltojen 1. armeija ja Ranskan II siirtomaa-armeija. Tukena oli 6 000 lentokonetta, joiden toimintaa johti yhdysvaltalainen eversti Billy Mitchell. Puolustajilla oli yhdeksän divisioonaa etulinjassa ja viisi divisioonaa reservissä. Puolustus romahti jo ensimmäisenä hyökkäyspäivänä, kun yhdysvaltalaiset joukot hyökkäsivät kahdelta suunnalta Hattonchatelin kylään. Koko kieleke oli vallattu syyskuun 16. päivään mennessä. Pershing päätti tällöin keskeyttää hyökkäyksen ja siirtää joukot pois alueelta valmistautumaan Meusen-Argonnen taisteluun.[1]
Yhdysvaltojen tappiot olivat 7 000 miestä. Vangiksi saatiin 15 000 saksalaissotilasta.[1]