Aihe Suffiksi on erittäin tärkeä nyky-yhteiskunnassa. Suffiksi herättää monien kiinnostuksen ja uteliaisuuden joko ihmisten jokapäiväiseen elämään kohdistuvan vaikutuksensa, historiallisen merkityksensä tai inhimillisen kehityksen kannalta. Tässä artikkelissa tutkimme Suffiksi:n aihetta perusteellisesti analysoimalla sen alkuperää, sen kehitystä ajan myötä, sen vaikutuksia eri alueilla ja sen merkitystä nykyään. Yksityiskohtaisen ja kattavan lähestymistavan avulla toivomme tarjoavamme täydellisen ja rikastuttavan yleiskatsauksen Suffiksi:stä, jotta lukijamme ymmärtävät paremmin sen merkityksen ja vaikutuksen nykymaailmassa.
Suffiksi (eli jälkiliite tai takaliite) on sanan loppuun tuleva osa, jolla on eri merkitys kuin sanan vartalolla. Se voi muuttaa sanan tarkoitusta tai olla vain kieliopillinen pääte.[1][2] Suomen kielen taivutus- ja johdospäätteet (johtimet eli johtopäätteet) ovat pääosin suffikseja. Myös omistusliitteet eli possessiivisuffiksit ovat suffikseja.
Taivutuspäätteitä ovat suomessa mm. nominien sija- ja lukupäätteet ja verbien persoona-, luku- ja aikamuotopäätteet. Osalla päätteistä on vain yksi ilmiasu, kuten allatiivilla: -lle esimerkiksi kadulle. Niillä päätteillä, joihin sisältyy takavokaali a, o tai u on myös etuvokaalinen vastine, kuten inessiivin päätteellä: ssa/-ssä esimerkiksi talossa, kylässä.
Englannin kielessä suffikseja ovat muun muassa verbien taivutuspäätteet -s, -ed ja -ing, adjektiivien vertailuasteiden tunnukset -er ja -est sekä monet johtimet, kuten -ism, -less ja -ize[3].