Tämä artikkeli pyrkii käsittelemään eri näkökohtia, jotka liittyvät Sulttaanisarvinokka:een, tarkoituksena tarjota lukijalle kokonaisvaltainen näkemys tästä aiheesta. Näillä linjoilla analysoidaan Sulttaanisarvinokka:n merkitystä eri aloilla sekä sen vaikutuksia nyky-yhteiskunnassa. Eri näkökulmia ja lähestymistapoja tutkitaan ymmärtääkseen täysin Sulttaanisarvinokka:n merkityksen ja sen vaikutuksen nykymaailmaan. Tämän artikkelin avulla tavoitteena on tarjota täydellinen yleiskatsaus, jonka avulla lukija voi pohtia ja muodostaa tietoisen mielipiteen Sulttaanisarvinokka:stä.
Sulttaanisarvinokka | |
---|---|
![]() Koiras ja naaras Singaporen eläintarhassa. |
|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Linnut Aves |
Lahko: | Bucerotiformes |
Heimo: | Sarvinokat Bucerotidae |
Alaheimo: | Sarvinokat |
Suku: | Buceros |
Laji: | rhinoceros |
Kaksiosainen nimi | |
Alalajit | |
|
|
Katso myös | |
|
Sulttaanisarvinokka (Buceros rhinoceros) on sarvinokkien heimoon kuuluva lintu. Sitä tavataan Bruneissa, Indonesiassa, Malesiassa ja Thaimaassa.[3]
Lintu on Indonesiassa ibanien kansanperinteessä ennelintu joka tuo viestejä henkimaailmasta. Se kuuluu moniin seremonioihin, ja siksi se on Sarawakin osavaltion tunnuslintu.[4]
Sulttaanisarvinokka on suurikokoinen lintu, noin joutsenen kokoinen. Sen punakeltaisen nokan päällä on ontto rakenne. Suurta nokkaansa se käyttää pähkinöiden ja siemenien murskaamiseen, mutta nokan päällä olevan rakenteen merkitystä ei tunneta.[4]
Sulttaanisarvinokka elää lähinnä laajoissa ikivihreissä vanhoissa metsissä, ja siksi sen määrä todennäköisesti vähenee nopeasti elinalueiden hävitessä. Sitä tavataan laajasti mutta sitä on tarkkailtava huolellisesti[3].
Lajin elinaluetta ovat vanhat alavat ja vuoriset metsät ja soiset metsät. Joskus sitä tavataan myös kosteissa vuorimetsissä 1 400 metrin korkeuteen saakka.[3]
Sulttaanisarvinokkan uhkana ovat Indonesiassa Sundan laajojen kaupallisten ja laittomien metsänhakkuiden seurauksena metsien häviäminen sekä maanviljelysten laajeneminen. Borneossa paikalliset asukkaat ampuvat sitä ravinnoksi ja hattusulkien saamiseksi. Se palaa pesäkoloihin vaikka ympärillä oleva metsä on hävinnyt, ja tutkimukset osoittavat, että hakkuut vähentävät sen lukumäärää.[3]