Tänään haluamme puhua Suomen merimuseo:stä, aiheesta, joka on saanut suurta merkitystä viime vuosina. Suomen merimuseo on aihe, joka on ollut keskustelun, tutkimuksen ja analyysin aiheena eri aloilla politiikasta tieteeseen, mukaan lukien kulttuuri ja yhteiskunta yleensä. Suomen merimuseo on herättänyt ristiriitaisia mielipiteitä, herättänyt kiistoja, ollut keskustelun lähde ja herättänyt monien ihmisten kiinnostuksen. Tässä artikkelissa tutkimme Suomen merimuseo:n eri puolia, syvennymme sen merkitykseen, vaikutuksiin ja vaikutukseen nykymaailmassa. Epäilemättä Suomen merimuseo on aihe, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi ja joka ansaitsee käsitellä syvällisesti ja harkiten.
Suomen merimuseo | |
---|---|
Merikeskus Vellamo ja jäänmurtaja Tarmo. |
|
Tyyppi | erikoismuseo |
Sijainti | Merikeskus Vellamo, Tornatorintie 99, 48100 Kotka |
Perustettu | 1972 |
Ylläpitäjä | Museovirasto |
Johtaja | Elina Anttila[2] |
Kotisivut | Kotisivu |
Koordinaatit | |
|
Suomen merimuseo on kansallinen merimuseo, jonka tehtävänä on Suomen merenkulun historian tallentaminen ja tiedon välittäminen. Suomen kansallismuseoon kuuluva Merimuseo kerää ja tallentaa merenkulkuun ja veneilyyn liittyvää esineistöä, kuvia, arkistoaineistoa ja kirjallisuutta. Museon kokoelmiin kuuluu noin 15 000 esinettä, tuhansia vanhoja merikarttoja, laivapiirustuksia ja 30 000 valokuvaa. Lisäksi museossa on laaja merihistoriallinen kirjasto.[4]
Suomen merimuseo oli ehdolla vuoden 2013 eurooppalaiseksi museoksi. Voittaja julkistettiin toukokuussa 2013.[5] Palkinto meni kuitenkin Glasgow'ssa, Skotlannissa sijaitsevalle Riverside Museumille.[6]
Suomen merimuseo toimii Kotkassa sijaitsevassa Merikeskus Vellamossa. Nykyinen päänäyttely ”Pohjantähti, Etelän risti” avattiin Kotkan kantasatamassa 11. heinäkuuta 2008. Samassa rakennuksessa toimii myös Kymenlaakson museo. Vellamossa toimii myös Kotkan kulttuuriasiainkeskus, arkisto- ja kirjastopalveluita tarjoava Tietokeskus Vellamo, ravintola Laakonki ja museokauppa Plootu. Lisäksi rakennuksessa on muun muassa opetus- ja seminaaritiloja sekä yli 200-paikkainen auditorio.[7]
Suomen merimuseon päänäyttely kertoo merenkulun historiasta teemoittain. Näyttelyn pääteemoja ovat laivat, navigointi, talvimerenkulku, merenkulkija, laivamatkustaminen ja merikauppa.[7] Noin tuhannen esineen lisäksi näyttelyssä on paljon valokuvia, liikkuvaa kuvaa, multimedioita sekä toiminnallisia pisteitä, joissa voi muun muassa tehdä solmuja, viestittää viestilipuilla tai tutustua purjelaivan osiin.
Suomen merimuseolla on myös vaihtuvien näyttelyiden tilat. Lisäksi Merikeskus Vellamon museoaluslaiturissa voi kesäisin tutustua esimerkiksi jäänmurtaja Tarmoon[8] ja majakkalaiva Kemiin.[9]
Vuonna 1962 Opetusministeriö perusti merimuseotoimikunnan jonka oli tarkoitus tutkia valtiollisen merimuseon perustamista, mutta toimikunnan mietintö siirrettiin myöhempään. Vuonna 1963 perustettiin Suomen Merimuseoyhdistys keräämään yhteen merimuseosta kiinnostuneet ihmiset ja yhteisöt. Vuonna 1964 Merenkulkulaitos tarjosi Hylkysaaressa sijaitsevaa vanhaa luotsikasarmia sijoituspaikaksi merimuseolle. Asiaa mietittiin taas mutta Merimuseo jäi edelleen pöydälle. Vuonna 1968 perustettiin Muinaistieteellisen toimikunnan toimesta meriarkeologinen toimisto. Kun muinaismuistohallintoa uudistettiin vuonna 1972 sen asema vahvistettiin uudessa museovirastossa ja siitä tuli merihistorian tutkimuksen keskusorganisaatio.[7]
Vuonna 1973 Merihistorian toimisto muutti luotsikasarmiin. Vuonna 1981 siellä avattiin Suomen merimuseon perusnäyttely.[7] Hylkysaaren rannassa oli laiturissa myös majakkalaiva Kemi joka poistettiin käytöstä vuonna 1975 viimeisenä majakkalaivana Suomessa.[10] Kävijöitä siellä oli suhteellisen vähän sen syrjäisyyden ja vaikeapääsyisyyden vuoksi. Aluksi uudesta sijaintipaikasta kilpailivat myös Turku ja Helsinki, mutta voiton vei lopulta Kotka.[11] Suomen merimuseon toiminnan käynnistyttyä Merikeskus Vellamossa on museon kävijämäärä noussut moninkertaiseksi aiempaan verrattuna.[12] Vuonna 2019 Merikeskus Vellamossa sijaitsevassa Suomen merimuseossa sekä jäänmurtaja Tarmossa kävi yhteensä 119 621 kävijää.[1]
Merimuseon Kotkaan siirtymisen jälkeen meriarkeologinen toiminta ja vettyneen materiaalin konservointilaitos jäivät Hylkysaareen.[13][7] Sittemmin sekin on muuttanut Hylkysaaresta pois ja saari rakennuksineen on Senaatti-kiinteistöjen omistuksessa.[14][15]
Suomen merimuseo on yksi Trafiikki-museoista jotka ovat liikenteen ja viestinnän alan erikoismuseoita.[16]