Suosmeri

Nykymaailmassa Suosmeri:stä on tullut erittäin tärkeä ja merkityksellinen aihe. Suosmeri on asettanut itsensä keskustelun ja keskustelun keskipisteeksi, koska se on vaikuttanut jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Sekä henkilökohtaisella että ammatillisella alalla Suosmeri:n vaikutus on kiistaton, mikä herättää jatkuvaa kiinnostusta ymmärtää sen vaikutukset ja seuraukset. Kautta historian Suosmeri on ollut tutkimuksen ja analyysin kohteena, ja se on kehittynyt ja mukautunut nykymaailman muuttuviin todellisuuksiin ja tarpeisiin. Tässä artikkelissa tutkimme Suosmeri:n monia puolia ja sen vaikutusta nykypäivän yhteiskuntaan. Tarjoamme kattavan näkemyksen, jonka avulla voimme ymmärtää sen tärkeyden ja merkityksen nykymaailmassa.

Suosmeri (ruots. Svartsmark)[1] on Ulvilan kylä, joka sijaitsee Ulvilasta Tampereelle johtavan valtatien 11 pohjoispuolella, Ulvilan ja Porin palveluiden läheisyydessä. Kylän laidalla virtaavat Kokemäenjoki ja Saarenluotoa kiertävä Pikkujoki eli Kirkkojuopa.

Suosmeren kylä syntyi silloisen Kokemäenjoen suistoon ilmeisesti 1300-luvun alussa. Kylän varhaisin nimi oli Svartingsmare ja sen ensimmäiset asukkaat olivat ruotsinkielisiä. 1500-luvulla kylässä oli seitsemän kantatilaa, joista kaksi muuttui myöhemmin ratsutilaksi. Isossa reduktiossa Suosmeren tiloista muodostettiin kolme ratsutilaa, yksi sotilasvirkatalo ja yksi augmenttitila. Keskiajalla Suosmeressä toimi kiltalaitos. Suosmeressä on säilynyt sarkajaon aikainen tiivis ryhmäkylärakenne. Tilojen päärakennukset sijaitsevat kyläteiden varrella vieri vieressä.[2]

Lakkautettu Suosmeren koulu sijaitsee Vanhastakylästä Harjunpäähän kulkevan pyörätien varrella, peltoaukeiden laidassa.

Lähteet

Viitteet

  1. Svenska ortnamn i Finland Institutet för de inhemska språken. Viitattu 24.10.2013. (ruotsiksi)
  2. Museovirasto: Suosmeren kylä rky.fi. Viitattu 11.11.2010.

Aiheesta muualla

  • Avellan, Niilo J.: ”Entisen Ulvilan pitäjän maatilat II: Suosmeri”, Satakunta - Kotiseutututkimuksia III, s. 109–113. (Toinen painos) Satakuntalainen osakunta, 1928. Näköisversio verkossa (pdf).