Suunujoki

Tämänpäiväisessä artikkelissa aiomme syventyä aiheeseen Suunujoki, joka on viime aikoina tullut tärkeäksi. Kun yhteiskunta edistyy ja kehittyy, on tärkeää olla tietoinen Suunujoki:n eri puolista ja ymmärtää sen vaikutus jokapäiväiseen elämäämme. Sen alkuperästä sen merkitykseen nykyään tutkimme kaikkia Suunujoki:een liittyviä näkökohtia tarjotaksemme laajan ja täydellisen yleiskatsauksen. Lisäksi analysoimme Suunujoki:n vaikutuksia eri alueilla politiikasta ihmisten jokapäiväiseen elämään. Toivomme, että tämä artikkeli on hyödyllinen ja valaiseva opas niille, jotka ovat kiinnostuneita syventymään Suunujoki-aiheeseen.

Suunujoki
Суна, Suna
Kivatsun koskea Suunujoessa.
Kivatsun koskea Suunujoessa.
Alkulähde Kivijärvi
63°27′37″N, 31°55′22″E
Laskupaikka Ääninen
62°6′29″N, 34°16′28″E
Maat Venäjä
Pituus 280 km
Alkulähteen korkeus 364 m
Virtaama 66 m³/s
Valuma-alue 7 670 km²
Äänisen ja Syvärin valuma-alue.
Äänisen ja Syvärin valuma-alue.

Suunu(joki) eli Suununjoki eli Sunujoki[1] (lyydiksi Suunund’ogi,[2] ven. Су́на, Suna) on Ääniseen laskeva joki Karjalan tasavallan Mujejärven, Suojärven ja Kontupohjan piireissä Venäjällä. Sen pituus on 280 kilometriä, valuma-alueen laajuus 7 670 neliökilometriä[3] ja keskivirtaama 30 kilometrin päässä joen suusta 66 kuutiometriä sekunnissa[4].

Suunujoki on Karjalan tasavallan toiseksi pisin ja valuma-alueeltaan kolmanneksi suurin joki. Se saa alkunsa Mujejärven piirin Kivijärvestä 364 metriä merenpinnan yläpuolella. Joki virtaa mutkitellen kohti koillista ja laskee Äänisen Kontupohjanlahteen 33 metrin korkeudella.[4] Yläjuoksu sijaitsee Keski-Karjalan ylängön itäreunalla ja alajuoksu Äänisniemen harjuvyöhykkeellä. Valuma-alueesta 63 % on metsää, 18 % suota ja 13 % järviä.[3]

Suunujoen pituudesta lähes kolmasosa on järviä. Niistä suurimmat ovat yläjuoksulta lukien Koutajärvi (10,5 km²), Roikonjärvi (25,1 km²), Himolanjärvi (80,5 km²), Kuutamajärvi (12,4 km²), Tsudojärvi (9,5 km²), Lintujärvi (6,3 km²), Kuivajärvi ja Viiksjärvi (9,8 km²) ja Suunujärvi (50 km²). Valuma-alueeltaan suurimmat sivujoet ovat Muotkajoki (366 km²), Tsuorankojoki (274 km²), Semsjoki (883 km²) ja Santalanjoki (71,3 km²).[4][5]

Suunujoen alajuoksulle rakennettiin 1930-luvulla Hirvaksen pato ja joen virtaus ohjattiin Päljärven vesivoimalaitoksen kanavaa pitkin Päljärveen ja edelleen Kontupohjan vesivoimalan säännöstelyaltaan muodostaviin Sandaljärveen ja Nikajärveen. Tämän seurauksena nykyään suurin osa Suunujoen vedestä laskee Ääniseen Kontupohjassa, ja Jänispellon luona laskeva vanha uoma muodostaa oman vesistönsä.[3] Alajuoksulla sijainneet Hirvas- ja Porokoski ovat lähes kokonaan kuivuneet ja kuuluisan Kivatsun putouksen vesimäärä on huomattavasti vähentynyt[6].

Suunujoen kaltevuus on keskimäärin 1,16 ‰[3]. Sen virtaus on yleensä hidas ja jokiuoman leveys keskimäärin 50 metriä. Kalalajeja ovat taimen, hauki ja ahven. Suunujoki on suosittu retkeilykohde, joka sopii myös aloitteleville melojille. Reitit alkavat Porajärveltä tai Lintujärveltä ja päättyvät Hirvaksen padolle.[4] Joen alajuoksulla sijaitsee Kivatsun luonnonpuisto[7]. Porokoskella on muinaisen tulivuoren jäänteitä[8].

Kontupohjan kaupunki ottaa Suunujoen Nikajärvestä käyttövetensä. Puutavaran uitto jokea pitkin päättyi 1970-luvun alussa.[3]

Lähteet

  1. ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 227. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2 Teoksen verkkoversio.
  2. ↑ Nissilä, Viljo: Die Dorfnamen des alten lüdischen Gebietes, s. 78. Helsinki: Suomalais-ugrilainen seura, 1967.
  3. ↑ a b c d e Karelija: entsiklopedija, tom 3, s. 149–150. Petrozavodsk: PetroPress, 2011. ISBN 978-5-8430-0127-8
  4. ↑ a b c d Suna Vse reki. Viitattu 29.5.2022.
  5. ↑ Reka Suna Gosudarstvennyi vodnyi rejestr. Viitattu 29.5.2022.
  6. ↑ Reka Suna Mir prikljutšeni. Viitattu 29.5.2022.
  7. ↑ Reka Suna Vologodskoje otdelenije RGO. Viitattu 29.5.2022.
  8. ↑ Poor-porog Prikljutšenija v Karelii. Viitattu 29.5.2022.