Nykyään Taivutus (kielioppi) on erittäin tärkeä aihe, joka on kiinnittänyt useiden ihmisten huomion ympäri maailmaa. Kiinnostus Taivutus (kielioppi):tä kohtaan on lisääntynyt, koska sen vaikutus kattaa useita jokapäiväisen elämän osa-alueita. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti Taivutus (kielioppi):een liittyviä eri puolia sen alkuperästä ja kehityksestä sen vaikutukseen nykypäivän yhteiskuntaan. Lisäksi tarkastelemme Taivutus (kielioppi):n vaikutuksia ja seurauksia eri alueilla sekä tulevaisuudennäkymiä, joita tämän ilmiön ympärille kuvitellaan. Epäilemättä Taivutus (kielioppi) on aihe, joka ansaitsee huomiomme ja analyysimme, joten sen monimutkaisuuteen on syytä tutustua sen todellisen laajuuden ymmärtämiseksi.
Taivutus tarkoittaa kieliopissa sanan muokkaamista tai merkitsemistä ilmaisemaan kieliopillista tietoa kuten sijaa, sukua, aikamuotoa, lukua ja persoonaa. Kielet, joissa esiintyy paljon taivutusta, luokitellaan synteettisiksi kieliksi.
Esimerkiksi suomen kielessä taivutettavan sanan vartalon loppuun tulee taivutuspäätteitä eli suffikseja. Nominatiivi kissa taipuu genetiiviin kissan − sanan loppuun lisätään -n-pääte. Lisäksi sanan vartalossa voi tapahtua astevaihtelua: nominativi kakku taipuu genetiiviin kakun - toinen k katoaa keskeltä sanaa.
Kielen sanat ryhmitellään usein taivutusluokkiin sen mukaan, millaisia päätteitä taivutuksessa käytetään ja millaisia muutoksia taivutus aiheuttaa sanan muotoon. Latinan kieliopissa nominien taivutusluokkia kutsutaan deklinaatioiksi ja verbien taivutusluokkia konjugaatioiksi.[1] Sama termistö on periytynyt monien muidenkin kielten kielioppeihin.