Talousnationalismi

Tässä artikkelissa tutkimme Talousnationalismi:n kiehtovaa maailmaa, tutkimme sen vaikutuksia eri yhteyksissä ja sen kehittymistä ajan myötä. Alkuperäistään nykypäivään Talousnationalismi on ollut tutkimuksen, keskustelun ja kiistan kohteena. Seuraavilla sivuilla perehdymme Talousnationalismi:een liittyviin olennaisimpiin näkökohtiin, analysoimme sen ominaisuuksia, vaikutuksia ja vaikutuksia yhteiskuntaan. Tämän tutkimuksen avulla toivomme valaisevamme tätä relevanttia aihetta ja tarjoavamme kattavan näkemyksen, jonka avulla voimme ymmärtää sen merkityksen nykymaailmassa.

Talousnationalismi on protektionistinen talousajattelu, jossa valtion tulisi kontrolloida talouttaan, työvoimaa ja sitä, miten pääoma on muodostettu. Useimmissa tapauksissa tämä pitää sisällään maahantuonnin verotuksen. Monissa tapauksissa talousnationalismi on vastakohta globalisaatiolle ja se kyseenalaistaa vapaankaupan käytön ilman säännöstelyä.

Esimerkkejä talousnationalismista

  • Intialaisen teräsyhtiö Mittal Steel Companyn tarjous ranskalais-espanjalais-luxemburgilaisen teräsyhtiön Arcelorista yritettiin estää 2006.[1]
  • Ranskan hallitus määritteli elintarvikeyhtiö Danonen kansalliseksi strategiseksi yhtiöksi, jotta estettäisiin Danonen myynti amerikkalaiselle elintarvikeyhtiölle PepsiColle.[2][3]
  • Italialaisen tietulliyhtiön Autostraden fuusio espanjalaisen tieyhtiön Abertisin kanssa yritettiin estää.[4]
  • Espanjalaisen energiayhtiön Endesan myynti saksalaiselle energiayhtiölle E.ON:ille yritettiin estää. Espanjalaisen energiayhtiön Gas Naturalin vastatarjous Endeasta.[5]
  • Ranskalaisen energiayhtiön Suezin fuusio italialaisen energiayhtiön Enelin kanssa yritettiin estää. Ranskalainen energiayhtiö Gaz de Francen vastatarjous Suezista.[6]
  • Yhdysvaltain kongressin haluttomuus hyväksyä amerikkalaisen energiayhtiön Unocalin myynti kiinalaiselle energiayhtiölle China National Offshore Oil Corporationille. Myöhemmin Chevron osti Unocalin[7]
  • Yhdysvaltain kongressin haluttomuus hyväksyä kuuden amerikkalaisen satamaoperaattorin myynti arabiemiirikuntalaiselle Dubai Ports Worldille.[7]
  • Ulkomaisen osallistumisen ja omistajuuden rajoitukset Venäjän luonnonvarasektorilla ja useilla muillakin Venäjän toimialoilla vuodesta 2008 alkaen.[8][9]

Lähteet

 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Päiväysmerkinnät ja mallineet suomeksi. 22.2.2019.
  1. ↑ Capron, Laurence; Guillén, Mauro: Fighting economic nationalism in deals. Financial Times, 12 .10.2006. Artikkelin verkkoversio.
  2. ↑ Europe's nascent merger boom. The Economist, 1 .9.2005. Artikkelin verkkoversio.
  3. ↑ French economic nationalism: Colbert was here. The Economist, 23 .3.2006. Artikkelin verkkoversio.
  4. ↑ Don’t take the high roads. The Economist, 7 .8.2006. Artikkelin verkkoversio.
  5. ↑ To the barricades. The Economist, 2 .3.2006. Artikkelin verkkoversio.
  6. ↑ From Karl Marx's copybook. The Economist, 2 .3.2006. Artikkelin verkkoversio.
  7. ↑ a b Imad Moosa: The US-China Trade Dispute: Facts, Figures and Myths, s. 62. Edward Elgar Publishing, 1 .1.2012. ISBN 978-1-78100-155-4 Teoksen verkkoversio.
  8. ↑ Liuhto, Kari: Genesis of Economic Nationalism in Russia utu.fi. maaliskuu 2008. Arkistoitu 23.5.2018. Viitattu 23 .5.2018.
  9. ↑ Rutland, Peter: ”The place of economics in Russian national identity debates”, The New Russian Nationalism: Imperialism, Ethnicity and Authoritarianism 2000-2015, s. 348. Edinburgh University Press, 2016. ISBN 978-1-4744-1042-7 JSTOR:10.3366/j.ctt1bh2kk5.19
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.