Tasauspyörästö

Nykyään Tasauspyörästö on yleisesti kiinnostava aihe, josta on tulossa yhä tärkeämpi yhteiskunnassa. Sen vaikutus ulottuu eri aloille politiikasta populaarikulttuuriin synnyttäen jatkuvaa keskustelua ja pohdintaa. Tasauspyörästö:n merkitys ei piile pelkästään sen nykyisessä vaikutuksessa, vaan myös sen historiallisessa arvossa ja sen merkityksessä tulevaisuuden kannalta. Tässä artikkelissa tutkimme Tasauspyörästö:een liittyviä eri näkökohtia, analysoimme sen vaikutusta eri yhteyksissä ja tarjoamme kattavan näkökulman tähän nykypäivän niin tärkeästä aiheesta.

Tasauspyörästön toiminta silloin, kun molemmat akselit pyörivät samalla nopeudella
Tasauspyörästön toiminta silloin, kun toinen akseli on lukittu tai pyörii eri nopeudella
Nykyään harvinainen planeettapyörillä toteutettu tasauspyörästö

Tasauspyörästö (engl. differential) on autoissa ja muissa pyörillä liikkuvissa laitteissa voimansiirron osa, jonka tehtävänä on antaa yhtä paljon vääntöä kummallekin vetävälle pyörälle, vaikka ne pyörisivätkin eri nopeudella. Tasauspyörästöä tarvitaan siksi, että laitteen samalla akselilla olevat pyörät pyörivät kaarteessa eri nopeudella.[1] Tavanomaisen tasauspyörästön heikkoutena on se, että jos yksi pyörä on liukkaalla ja toinen pitävällä pinnalla, niin vain liukkaalla oleva pyörä pyörii ja laite jää sutimaan paikalleen. Laitteissa, joissa tällainen ominaisuus häiritsee liikaa, kuten maastoautoissa, työkoneissa ja kilpa-autoissa, käytetään tasauspyörästön lukkoa[1] tai luistonestoa.

Toiminta

Tasauspyörästö toimii siten, että molemmilla pyörillä on oma akselinsa, joiden sisemmät päät menevät pienten kartiopyörien kanssa hammaskosketuksessa olevien suurempien kartiopyörien sisään.[1] Suoraan ajettaessa molemmat pyörät pyörivät samalla nopeudella, jolloin pienet kartiopyörät eivät pyöri akselillaan, vaan muodostavat ikään kuin kiinteän yhteyden akselien välille. Kaarrettaessa sisäkaarteen puoleisella pyörällä on lyhyempi matka kuljettavanaan kuin ulkokaarteen pyörällä, josta seuraa pyörimisnopeusero pyörien välille. Tällöin pienet kartiopyörät joutuvat pyörimään ja koska ne ovat hammaskosketuksessa kumpaisenkin akselin päissä olevien suurempien kartiopyörien kanssa, pyörittävät ne ulkokaarteen puolesta pyörää nopeammin.

Autoteollisuudessa käytetylle termille viimeiselle välitykselle (engl. final drive) tarkoitetaan viimeistä hammasratasta auton voimansiirrossa. Etuvetoisessa autossa vaihteisto on usein yhdistetty samaan transakselikonfiguraatiossa.[2]

Historia

Tasauspyörästön perusrakenne on pysynyt samanlaisena 1800-luvun alusta lähtien, jolloin ranskalainen Onésiphore Pecqueur käytti sitä höyryvoimalla kulkeneessa ajoneuvossa.[3]

Aktiivinen tasauspyörästö

Ennen sääntömuutoksia World Rally Car -autoissa sallittiin aktiivinen tasauspyörästö edessä, keskellä ja taka-akselilla. Aktiivista tasauspyörästöä ohjattiin hydraulisesti tai sähkövirralla. Järjestelmä oli yhteydessä auton moottorinohjausyksikköön, joka mahdollisti jokaisen tasauspyörästön ohjauksen kartan sekä anturien avulla, jolloin jokaiselle pyörälle välitettävää väännön määrää voitiin muuttaa.[4][5]

Kuvia

  • Poikkileikkauskuva takavetoisen auton tasauspyörästöstä. Valmistaja ZF noin vuonna 2004.
    Poikkileikkauskuva takavetoisen auton tasauspyörästöstä. Valmistaja ZF noin vuonna 2004.
  • Škoda 422:n tasauspyörästö, jousitus ja akselit.
    Škoda 422:n tasauspyörästö, jousitus ja akselit.

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ a b c Jussi Juurikkala: MMM: Autokäsikirja, s. 99 – 101. Otava, 1973. ISBN 951-1-00280-5
  2. ↑ final drive collinsdictionary.com. Viitattu 27.2.2023. (englanniksi)
  3. ↑ Samuli Pokela: Ajoneuvojen tasauspyörästöt (PDF) trepo.tuni.fi. toukokuu 2019. Viitattu 25.2.2023.
  4. ↑ Lawrence Butcher: WRC differentials highpowermedia.com. 3.7.2012. Viitattu 25.5.2023. (englanniksi)
  5. ↑ Types of Differential and How They Work matfoundrygroup.com. Viitattu 25.5.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tasauspyörästö.