Terje Rypdal
Tässä artikkelissa perehdymme Terje Rypdal:n kiehtovaan maailmaan, tutkimme sen monia puolia ja valaisemme asioita, jotka ovat herättäneet monien kiinnostusta ja uteliaisuutta. Tämä kattava analyysi pyrkii selvittämään Terje Rypdal:n ympärillä olevat mysteerit ja tarjoamaan panoraamanäkymän, jonka avulla lukijat voivat paremmin ymmärtää sen tärkeyttä ja merkitystä. maailma jatkuvassa muutoksessa ja kehityksessä. Liity kanssamme tälle tutkimus- ja pohdiskelumatkalle Terje Rypdal:stä, jonka vaikutukset tuntuvat kaikilla modernin elämän osa-alueilla.
Terje Rypdal (s. 23. elokuuta 1947 Oslo) on norjalainen jazzkitaristi ja -säveltäjä. Valtaosa Rypdalin tuotannosta on julkaistu saksalaisella ECM-levymerkillä.
Rypdal on tehnyt yhteistyötä etenkin muiden ECM:n artistien kanssa sekä kitaristina että säveltäjänä. Heihin lukeutuvat Ketil Bjørnstad ja David Darling.
Ura
Säveltäjän ja orkesterinjohtajan pojaksi syntynyt Terje Rypdal opiskeli klassista pianon- ja trumpetinsoittoa, kunnes teini-iässä alkoi kitaran itseopiskelun esikuvanaan Hank Marvin. Rautalankahenkisestä The Vanguards -yhtyeestä alkaneella kitaristiurallaan Rypdal suuntautui 1960-luvun lopulla jazziin ja liittyi Jan Garbarekin kvartettiin sekä myöhemmin George Russellin sekstettiin ja orkesteriin.
Kansainvälistä huomiota Rypdal sai Baden-Badenin free jazz -festivaaleilla 1969, jossa hän soitti Lester Bowien kokoonpanossa. Opiskellessaan musiikkia Oslon yliopistossa ja konservatoriossa Rypdal johti Hair-musikaaliesitysten yhtyettä.
Rypdal on levyttänyt ECM Recordsille jazzin lisäksi myös taidemusiikkisävellyksiään, joiden levytyksissä hän ei aina soita itse. Hänen musiikkiaan kuultiin Michael Mannin elokuvassa Heat – ajojahti (1995).
Yksityiselämä
Rypdal oli vuosina 1969–1985 naimisissa laulaja-näyttelijä Inger Lise Rypdalin kanssa.[1]
Diskografiaa
- 1968: Bleak House (Polydor/Universal Music)
- 1971: Terje Rypdal (ECM)
- 1973: What Comes After (ECM)
- 1974: Whenever I Seem to Be Far Away (ECM)
- 1975: Odyssey (ECM)
- 1976: After the Rain (ECM)
- 1977: Waves (ECM)
- 1979: Terje Rypdal / Miroslav Vitous / Jack DeJohnette (ECM)
- 1980: Descendre (ECM)
- 1981: To Be Continued (ECM, Miroslav Vitoušin ja Jack DeJohnetten kanssa)
- 1984: Eos (ECM, David Darlingin kanssa)
- 1985: Chaser (ECM, The Chasers -yhtyeen kanssa)
- 1987: Blue (ECM, The Chasers -yhtyeen kanssa)
- 1989: The Singles Collection (ECM, The Chasers -yhtyeen kanssa)
- 1990: Undisonus (ECM)
- 1991: Q.E.D. (ECM)
- 1995: If Mountains Could Sing (ECM, The Chasers -yhtyeen kanssa)
- 1997: Skywards (ECM)
- 1997: Rypdal & Tekrø (RCA, Ronni Le Tekrøn kanssa)
- 1997: Rypdal/Tekrø II (RCA, Ronni Le Tekrøn kanssa)
- 2000: Double Concerto / 5th Symphony (ECM)
- 2002: Lux Aeterna (ECM)
- 2002: The Radiosong (BeatHeaven Records, Ronni Le Tekrøn kanssa)
- 2002: Birgitte Stærnes Sonata Op.73 / Nimbus Op.76 (MTG Music)
- 2002: Selected Recordings (ECM:rarum)
- 2006: Vossabrygg (ECM, tilaustyö Vossajazzille 2003)
- 2010: Crime Scene (ECM, live)
- 2012: Odyssey In Studio & In Concert (ECM, 3xCD)
- 2013: Melodic Warrior (ECM, The Hilliard Ensemblen kanssa)
- 2020: Conspiracy (ECM 2658)
Lähteet
- ↑ Terje Rypdal Store norske leksikon. 19.3.2023. Viitattu 26.10.2023. (norjaksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
