Nykyään Tim Väyrynen:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe nyky-yhteiskunnassa. Syntymisestään lähtien Tim Väyrynen on herättänyt keskusteluja, kiistoja ja pohdiskeluja eri alueilla ja sektoreilla. Sen vaikutus ei rajoitu vain sosiaaliseen ulottuvuuteen, vaan se on myös aiheuttanut poliittisen, taloudellisen ja kulttuurisen tason vaikutuksia. Tässä artikkelissa tutkimme Tim Väyrynen:n eri puolia ja ulottuvuuksia analysoimalla sen kehitystä ajan myötä ja sen vaikutusta nykyiseen todellisuutemme. Syventämällä sen eri puolia yritämme ymmärtää kokonaisvaltaisesti sen merkitystä ja roolia nyky-yhteiskunnassa.
Henkilötiedot | |||
---|---|---|---|
Syntymäaika | 30. maaliskuuta 1993 | ||
Syntymäpaikka | Espoo, Suomi | ||
Pelipaikka | hyökkääjä | ||
Pituus | 191 cm[1] | ||
Seura | |||
Seura | Gnistan | ||
Pelinumero | 7 | ||
Junioriseurat | |||
2005–2009 | Honka | ||
Seurat | |||
Vuodet | Seura | O | (M) |
2009–2010 | Pallohonka | 31 | (17) |
2010–2014 | Honka | 81 | (34) |
2014–2015 | Borussia Dortmund II | 19 | (2) |
2015 | → Viktoria Köln (laina) | 13 | (7) |
2015–2017 | Dynamo Dresden | 15 | (3) |
2017–2018 | Hansa Rostock | 41 | (5) |
2018 | Roda JC | 13 | (0) |
2019-2020 | HJK | 33 | (11) |
2020-2021 | SK Tirana | 15 | (0) |
2021–2022 | KuPS | 37 | (20) |
2023–2024 | Vaduz | 21 | (2) |
2024– | Gnistan | 14 | (5) |
Yhteensä | 333 | (106) | |
Maajoukkue | |||
2007–2008 | Suomi U15 | 3 | (0) |
2008–2009 | Suomi U16 | 15 | (6) |
2009–2010 | Suomi U17 | 13 | (4) |
2010–2011 | Suomi U18 | 21 | (5) |
2011 | Suomi U19 | 1 | (0) |
2012–2014 | Suomi U21 | 17 | (7) |
2014–2019 | Suomi | 12 | (0) |
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 4. marraskuuta 2024.[1]
|
Tim Väyrynen (s. 30. maaliskuuta 1993 Espoo) on suomalainen jalkapalloilija, pelipaikaltaan hyökkääjä. Hän edustaa Veikkausliiga-joukkue Gnistania.
Väyrynen teki ensiesiintymisensä Veikkausliigassa kaudella 2010 edustaen kasvattajaseuraansa FC Honkaa. Uransa ensimmäisen liigamaalin hän teki 15. toukokuuta 2011 Rovaniemen Palloseuraa vastaan. Väyrynen voitti Veikkausliigan kauden 2013 maalikuninkuuden 17 maalilla, ja hänet valittiin kauden liigahyökkääjäksi. [3] sekä sarjan parhaaksi pelaajaksi[4]
Väyrynen siirtyi saksalaisen Borussia Dortmundin kakkosjoukkueeseen tammikuussa 2014.[5] Heinäkuussa 2015 hän siirtyi Saksassa edelleen Dynamo Dresdeniin.[6] Tammikuussa 2017 Väyrynen siirtyi 1,5 vuoden sopimuksella FC Hansa Rostockin riveihin.[7] Elokuussa 2018 hän siirtyi hollantilaisseura Roda JC:n vahvuuteen.[8]
Heinäkuussa 2019 Väyrynen palasi Suomeen HJK:hon, jossa hän oli voittamassa Veikkausliigan ja Suomen Cupin mestaruuksia kaudella 2020.[9][10][11] Tammikuussa 2021 Väyrynen teki sopimuksen albanialaisen SK Tiranan kanssa, mutta palasi saman vuoden elokuussa Suomeen Kuopion Palloseuraan. Hänen sopimuksensa kattaa myös kauden 2022.[12]
Kauden 2024 loppuun mennessä Väyrynen on pelannut yhdeksän kautta Veikkausliigaa FC Hongan, HJK:n, KuPS:n ja Gnistanin riveissä. Niissä hän on pelannut 165 ottelua ja tehnyt 70 maalia.[13]
Helmikuussa 2023 Väyrynen teki sopimuksen Sveitsin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelaavaan liechtensteinilaisseura FC Vaduziin.[14] Heinäkuussa 2024 Väyrynen palasi Veikkausliigaan Gnistanin joukkueeseen kauden 2025 loppuun asti ulottuvalla sopimuksella.[15]
Väyrynen teki kolme maalia Suomen alle 21-vuotiaiden jalkapallomaajoukkueen EM-karsintaottelussa Walesia vastaan 14. elokuuta 2013.[16] A-maajoukkuedebyytin Väyrynen teki 21. toukokuuta 2014 Tšekkiä vastaan.[17]
Väyrynen on jalkapalloilija Mika Väyrysen poika.[22]
1990: Tarkkio & Czakon • 1991: Tarkkio • 1992: Luiz Antônio & Lius • 1993: Sumiala • 1994: Dionísio • 1995: Popovitš • 1996: Luiz Antônio • 1997: Rafael • 1998: Hiukka • 1999: Popovitš • 2000: Kuqi • 2001: Roiha • 2002: Kottila • 2003: Puhakainen • 2004: Pohja • 2005: Mäkelä • 2006: Vuorinen • 2007: Rafael • 2008: Kokko & Myntti • 2009: Vuorinen • 2010: Mäkelä • 2011: Furuholm • 2012: Sirbiladze • 2013: Väyrynen • 2014: Emet & Solignac • 2015: Kokko • 2016: Riski • 2017: Kangaskolkka • 2018: Klauss • 2019: Valenčič • 2020: Riski • 2021: Källman & Tuco • 2022: Erwin • 2023: Radulović