Timo Mäkinen (musiikkitieteilijä)

Tässä artikkelissa käsitellään aihetta Timo Mäkinen (musiikkitieteilijä), joka on ollut kiinnostuksen ja tutkimuksen kohteena useilla tiedon aloilla. Timo Mäkinen (musiikkitieteilijä) on aihe, joka herättää uteliaisuutta ja keskustelua asiantuntijoiden ja fanien keskuudessa, sillä sen relevanssi ylittää maantieteelliset ja ajalliset rajat. Kautta historian Timo Mäkinen (musiikkitieteilijä) on ollut analyysin ja pohdinnan kohteena, mikä on synnyttänyt ristiriitaisia ​​ja rikastuttavia mielipiteitä. Tässä mielessä on olennaista syventää ymmärrystämme ja arviointiamme, jotta voimme ymmärtää sen vaikutusta yhteiskuntaan sekä ajatusten ja tiedon kehittymiseen. Kattavan analyysin avulla pyrimme valaisemaan Timo Mäkinen (musiikkitieteilijä):n keskeisiä näkökohtia ja tutkimaan sen vaikutuksia ja mahdollisia tulevaisuudennäkymiä.

Musiikkitieteilijä Mäkinen vapaa-ajalla vuonna 1953.

Timo Juhani Mäkinen (6. kesäkuuta 1919 Sortavalan maalaiskunta – 21. kesäkuuta 2006 Jyväskylä[1]) oli suomalainen musiikkitieteilijä ja pianisti.[2]

Mäkinen opiskeli pianonsoittoa Sibelius-Akatemiassa Ilmari Hannikaisen johdolla sekä musiikkitiedettä Helsingin yliopistossa; hän suoritti vuonna 1947 filosofian kandidaatin ja 1957 filosofian lisensiaatin tutkinnon ja väitteli vuonna 1964 Piae Cantiones -sävelmien alkuperästä.[3] Hän teki 1940–1960-luvulla opintomatkoja Ruotsiin, Sveitsiin, Saksaan, Tšekkoslovakiaan ja Puolaan. Mäkinen opetti pianonsoittoa Jyväskylän musiikkiopistossa 1953–1955 ja Jyväskylän kasvatustieteellisessä korkeakoulussa 1956–1962 ja toimi musiikin teorian ja historian lehtorina Sibelius-Akatemiassa. Hän tutki musiikkikasvatusta ja musiikkiterapiaa[4] sekä työskenteli musiikkiarvostelijana.[1]

Mäkinen oli Jyväskylän yliopiston musiikkitieteen professori 1969–1982 ja vararehtori vuonna 1977 sekä 1979–1982.[2] Hän kuului Jyväskylän Kesän perustajiin.[4]

Pianistina hän esitti erityisesti kamarimusiikkia, muun muassa duona Paavo Raution kanssa.[4]

Mäkisen puoliso oli sveitsiläinen lääkäri Yvonne Miette Forel, ja heille syntyi kolme lasta.

Mäkisen muistelmateos Muistojen soittoa ilmestyi 1990.[5]

Lähteet

  1. ↑ a b Tarasti, Eero: Timo Mäkinen. Muistot. Helsingin Sanomat. Viitattu 25.8.2019.
  2. ↑ a b Virtamo, Keijo (toim.): Otavan musiikkitieto: A–Ö, s. 277. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14518-5
  3. ↑ Mäkinen, Timo: Die aus frühen böhmischen Quellen überlieferten Piae-cantiones-Melodien. (Diss. (Helsingin yliopisto)) Jyväskylä: Jyväskylän yliopistoyhdistys, 1964.
  4. ↑ a b c Otavan Iso Musiikkitietosanakirja 4, s. 394–395. Helsinki 1978. ISBN 951-1-04763-9
  5. ↑ Mäkinen, Timo: Muistojen soittoa. Helsinki: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16357-0

Kirjallisuutta

  • Pajamo, Reijo (toim.): Ihminen musiikin valtakentässä: Juhlakirja professori Timo Mäkiselle 6.6.1979. (Jyväskylä studies in the arts, 11) Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 1979. ISSN 0075-4633 ISBN 951-678-166-7