Titanic (vuoden 1943 elokuva)
Nykyään Titanic (vuoden 1943 elokuva):stä on tullut erittäin ajankohtainen aihe nyky-yhteiskunnassa. Sen vaikutus kattaa useita aloja politiikasta teknologiaan, mukaan lukien kulttuuri ja talous. Yhä useammat ihmiset saavat vaikutteita Titanic (vuoden 1943 elokuva):stä ja sen vaikutus laajenee edelleen huimaa vauhtia. Tässä artikkelissa tutkimme Titanic (vuoden 1943 elokuva):n eri puolia ja sen vaikutuksia jokapäiväiseen elämäämme. Käsittelemme kattavasti Titanic (vuoden 1943 elokuva):n ymmärtämisen ja analysoinnin tärkeyttä nykyisessä kontekstissa sen alkuperästä sen nykyiseen kehitykseen, mukaan lukien sen mahdolliset vaikutukset tulevaisuudessa.
| Titanic | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | |
| Käsikirjoittaja |
|
| Tuottaja | Willy Reiber |
| Säveltäjä | Werner Eisbrenner |
| Kuvaaja | Friedl Behn-Grund |
| Leikkaaja | Friedel Buckow |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Saksa |
| Tuotantoyhtiö | Universum Film – UFA |
| Levittäjä |
Universum Film AG Netflix |
| Ensi-ilta | |
| Kesto | 85 min. |
| Alkuperäiskieli | saksa |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
|
|
|
Titanic on vuonna 1943 ilmestynyt saksalainen sota-aikainen propagandaelokuva, jonka ovat ohjanneet Werner Klingler ja Herbert Selpin. Pääosia esittävät Sybille Schmitz ja Hans Nielsen. Elokuvan tarkoitus oli käyttää RMS Titanicin uppoamista hyväkseen saattaakseen brittiläiset ja amerikkalaiset kapitalistit huonoon valoon ja kunnioittaa laivalla olleita saksalaisia sankareina.
Gestapo pidätti elokuvan toisen ohjaajan Selpinin hänen laivan henkilökuntaan kohdistuvien lausuntojensa takia. Hänet löydettiin myöhemmin kuolleensa sellistään ja Gestapon mukaan Selpinin kuolinsyy oli itsemurha.[1]
Elokuva kuvattiin Itämerellä Cap Arcona -laivalla.[1]
Elokuva sai ensi-iltansa saksalaisten miehittämässä Pariisissa, mutta propagandaministeri Joseph Goebbels kielsi elokuvan pian sen ensi-illan jälkeen, sillä hänestä elokuvassa esiintyvä matkustajien paniikki muistutti liiaksi saksalaiskatsojia heidän pelostaan liittoutuneiden pommituksia kohtaan. Osaa elokuvan kohtauksista hyödynnettiin vuonna 1958 valmistuneessa elokuvassa Titanicin kohtalonyö.[2]
Titanic löydettiin uudestaan vuonna 1949, mutta se joutui lännessä useimmissa maissa esityskieltoon. Elokuvaa esitettiin joitain kertoja Saksan televisiossa, mutta vasta 1992 se julkaistiin leikeltynä huonolaatuisena VHS-kopiona. Videokopiosta oli poistettu suurin osa kohtauksista, jotka sisälsivät natsipropagandaa. Vuonna 2005 Titanic julkaistiin entisöitynä special edition -DVD:nä.
Näyttelijät
| Sybille Schmitz | … | Sigrid Olinsky |
| Hans Nielsen | … | 1. perämies Petersen |
| Kirsten Heiberg | … | Gloria |
| Ernst Fritz Fürbinger | … | J. Bruce Ismay |
| Karl Schönböck | … | John Jacob Astor IV |
| Charlotte Thiele | … | Madeleine Astor |
| Otto Wernicke | … | kapteeni Edward J. Smith |
| Franz Schafheitlin | … | Henderson |
| Sepp Rist | … | Jan |
| Monika Burg | … | Heidi |
| Fritz Böttger | … | lordi Douglas |
| Hermann Brix | … | Gruber |
| Theo Shall | … | William Murdoch |
| Lieselott Klingler | … | Anne |
| Theodor Loos | … | Bergmann |
Lähteet
- ↑ a b Titanic 100: Mystery Solved (Nazi Titanic) History.co.uk. Arkistoitu 7.3.2012. Viitattu 3.3.2012. (englanniksi)
- ↑ Euker, Jake: Titanic Filmcritic.com. Arkistoitu 6.2.2012. Viitattu 3.3.2012. (englanniksi)