Toteemi ja tabu

Nykymaailmassa Toteemi ja tabu on aihe, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Ilmestymisestään lähtien Toteemi ja tabu on valloittanut niin asiantuntijat kuin fanitkin, synnyttänyt kiivasta keskustelua ja monenlaisia ​​mielipiteitä. Ajan myötä Toteemi ja tabu on kehittynyt ja mukautunut modernin yhteiskunnan tarpeisiin, ja siitä on tullut ajankohtainen aihe, joka kiinnostaa kaiken ikäisiä. Tämä artikkeli tutkii Toteemi ja tabu:n eri puolia sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen ja tarjoaa täydellisen ja yksityiskohtaisen yleiskatsauksen tästä jännittävästä aiheesta.

Toteemi ja tabu. Eräitä yhtäläisyyksiä villien ja neuroottisten sielunelämässä
Totem und Tabu. Einige Übereinstimmungen im Seelenleben der Wilden und der Neurotiker
Alkuperäisteos
Kirjailija Sigmund Freud
Kieli saksa
Genre psykoanalyysi
Kustantaja Hugo Heller & Cie.
Julkaistu 1913
Sivumäärä 149
Suomennos
Suomentaja Mirja Rutanen
Kustantaja Love Kirjat
Julkaistu 1989
Sivumäärä 193
ISBN 951-8978-00-X
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Toteemi ja tabu. Eräitä yhtäläisyyksiä villien ja neuroottisten sielunelämässä (saks. Totem und Tabu. Einige Übereinstimmungen im Seelenleben der Wilden und der Neurotiker) on Sigmund Freudin kirja, jossa psykoanalyysia sovelletaan antropologiaan.

Kirja ilmestyi vuonna 1913, ja se koostuu neljästä esseestä, jotka julkaistiin alun perin psykoanalyyttisessa Imago-aikakauskirjassa vuosina 1912–1913:

  • Insestin pelko
  • Tabu ja tunteiden ambivalenssi
  • Animismi, magia ja ajatusten kaikkivoipuus
  • Totemismin paluu lapsuudessa

Kussakin esseessä Freud koettaa ratkaista ongelman, joka askarrutti hänen aikansa antropologeja.

Kirjan alkusanoissa Freud kuvaa tavoitteitaan seuraavasti:

»Ne ovat minun ensimmäinen yritykseni soveltaa psykoanalyyttisia näkökohtia ja löydöksiä kansojen psykologian selvittämättömiin ongelmiin. Niinpä ne muodostavat metodisen vastakohdan yhtäältä Wilhelm Wundtin laajalle teokselle , joka soveltaa samaan tarkoitukseen ei-analyyttisen psykologian olettamuksia ja työmenetelmiä, ja toisaalta Zürichin psykoanalyyttisen koulukunnan kirjoituksille, jotka pyrkivät päinvastoin selvittämään yksilöpsykologian ongelmia kansanpsykologisesta aineistosta käsin.[1]»

Freud kommentoi laajasti oman aikansa tutkijoita, joista keskeisimpiin kuuluvat muiden muassa J. G. Frazer, Wilhelm Wundt, Herbert Spencer ja Edvard Westermarck.

Freudin mukaan varhaiskantaiset heimot symboloivat yhteenkuuluvuuttaan usein jonkinlaisen toteemieläimen kautta. Saman toteemiklaanin jäsenet eivät saa ottaa toisiaan puolisoikseen, ja rajoja vahvistamaan syntyy monimuotoista rituaalikäyttäytymistä: initiaatioita, puhdistusrituaaleja ja niin edelleen. Freudin mukaan toteemikäyttäytymisessä (uskonnossa) käsittämättömät kiellot ja rajoitukset yhdistyvät varmuuteen siitä, että kauhea rangaistus odottaa kiellon rikkojaa. Freud uskoo, että uskonnon ja toteemiajattelun juuret ulottuvat siihen aikaan, kun ihmiset elivät apinalaumojen tavoin vahvimman uroksen hallitsemissa laumoissa.

Teoksessa esitettyihin hypoteeseihin on suhtauduttu pääasiallisesti kielteisesti, mutta ranskalainen teoreettinen antropologi René Girard näki sen olevan virheistään huolimatta jossain määrin oikeaanosuva ja katsoi sen tulevan lähelle omassa Väkivalta ja pyhä -teoksessaan esittelemäänsä ja puolustamaansa näkemystä.

Toteemi ja tabu julkaistiin Mirja Rutasen suomennoksena vuonna 1989. Suomennoksen alkusanat on kirjoittanut Antti Eskola.

Lähteet

  1. ↑ Freud, Sigmund: Toteemi ja tabu. Eräitä yhtäläisyyksiä villien ja neuroottisten sielunelämässä, s. 11. ((Totem und Tabu, 1913.) Suomentanut Mirja Rutanen) Helsinki: Love Kirjat, 1989. ISBN 951-8978-00-X

Aiheesta muualla

  • Freud, Sigmund: Totem und Tabu Project Gutenbergissa. (saksaksi)
  • Porte, Michèle: Totem and Taboo. International Dictionary of Psychoanalysis. (englanniksi) (Web Archive)