Troitsk (Tšeljabinskin alue)
Käsiteltävässä artikkelissa Troitsk (Tšeljabinskin alue):n lähestymistapaa käsitellään innovatiivisesta ja ajankohtaisesta näkökulmasta, jotta lukijalle saataisiin täydellinen ja päivitetty näkemys aiheesta. Troitsk (Tšeljabinskin alue):n kattamia eri näkökohtia analysoidaan tutkimalla sen alkuperää, sen kehitystä ajan myötä sekä sen merkitystä nykyään. Lisäksi esitellään erilaisia näkemyksiä ja asiantuntijoiden mielipiteitä aiheesta, tavoitteena tarjota kattava ja rikastuttava katsaus Troitsk (Tšeljabinskin alue):een. Samoin tarkastellaan mahdollisia tulevaisuuden suuntauksia suhteessa Troitsk (Tšeljabinskin alue):een, jotta saadaan tulevaisuuden visio, jonka avulla lukija ymmärtää tämän aiheen tärkeyden ja vaikutuksen nykyiseen yhteiskuntaan.
| Troitsk Троицк |
|
|---|---|
 Kaupunkinäkymä |
|
.svg) lippu |
.png) vaakuna |
 Tšeljabinskin alue Venäjällä, alla kaupungin sijainti alueella |
|
  Troitsk |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Subjekti | Tšeljabinskin alue |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 128,9 km² |
| Korkeus | 170 m |
| Väkiluku (2009) | 82 200 |
| – Väestötiheys | 638 as./km² |
| Aikavyöhyke | UTC+5 (MSK+2) |
Troitsk (ven. Тро́ицк) on kaupunki Tšeljabinskin alueella Venäjällä. Se sijaitsee Etelä-Uralilla Tobolin sivujoen Uin varrella 121 kilometriä Tšeljabinskista etelään. Kaupunki on Troitskin piirin hallinnollinen keskus, mutta ei itse kuulu sen yhteyteen, vaan muodostaa erillisen kaupunkipiirikunnan. Siellä haarautuvat Tšeljabinskiin, Kartalyyn ja Qostanayhin johtavat rautatiet. Asukkaita on 82 200 henkeä (vuonna 2009).[1]
Paikkakunta on saanut alkunsa vuonna 1743 perustetusta rajalinnoituksesta, josta tuli pian tärkeä kauppapaikka. Jemeljan Pugatšovin talonpoikaisjoukot valtasivat linnoituksen vuonna 1774. Vuonna 1784 Troitskista tuli kaupunki ja vuodesta 1804 lähtien se kuului Orenburgin lääniin. Rautateiden rakentaminen 1900-luvun alussa lisäsi entisestään sen taloudellista merkitystä.[2]
Nykyään Troitskissa on koneenrakennus-, ompelimo-, elintarvike- ja rakennustarviketeollisuutta sekä suuri lämpövoimala. Nähtävyyksiin kuuluvat vuonna 1866 rakennettu kauppahalli, pörssihotelli ja vanhat kauppiastalot. Kaupungissa on kotiseutumuseo.[3]
Lähteet
- ↑ Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki: Tšislennost naselenija Rossijskoi Federatsii po gorodam, posjolkam gorodskogo tipa i raionam na 1 janvarja 2009 g. 2009. Moskva: Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Rosstat). Arkistoitu 21.10.2011. Viitattu 18.6.2010. (venäjäksi)
- ↑ Goroda Rossii: entsiklopedija, s. 476. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-026-6
- ↑ Goroda Rossii: entsiklopedija, s. 476–477. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-026-6
Aiheesta muualla
- Troitskin kaupungin sivusto (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi)
| Hallintokeskus: Tšeljabinsk Aša · Bakal · Jemanželinsk · Jurjuzan · Južnouralsk · Karabaš · Kartaly · Kasli · Katav-Ivanovsk · Kopeisk · Korkino · Kusa · Kyštym · Magnitogorsk · Miass · Minjar · Njazepetrovsk · Ozjorsk · Plast · Satka · Sim · Snežinsk · Troitsk · Trjohgornyi · Tšebarkul · Ust-Katav · Verhnyi Ufalei · Verhneuralsk · Zlatoust |