Trollveggen
Nykymaailmassa Trollveggen:stä on tullut yhä tärkeämpi ja kiinnostava aihe yhteiskunnan eri alueilla. Sekä henkilökohtaisella että ammatillisella tasolla Trollveggen:llä on keskeinen rooli ihmisten ja yhteisöjen kehityksessä ja kehityksessä. Kautta historian Trollveggen on ollut tutkimuksen, keskustelun ja analyysin aiheena, ja sen vaikutus ulottuu useille tieteenaloille tieteestä ja teknologiasta taiteeseen ja kulttuuriin. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Trollveggen:n vaikutusta nykypäivän yhteiskuntaan ja käsittelemme sen vaikutuksia, sovelluksia ja haasteita eri näkökulmista. Lisäksi tutkimme, kuinka Trollveggen on muokannut tapaamme ajatella, toimia ja suhtautua ympäröivään maailmaan ja kuinka sen jatkuva kehitys vaikuttaa elämäämme merkittävillä tavoilla.
Trollveggen on Norjassa sijaitseva Euroopan korkein pystysuora kallioseinämä. Seinämä kuuluu Trolltindenen vuoristoalueeseen, joka sijaitsee Møren ja Romsdalin läänissä Romsdalin laaksossa, lähellä Åndalsnesia ja Moldea. Seinämän korkein pystysuora osuus on 1 100 metriä juurelta huipulle. Jyrkimmillään seinämän yläosat kaartuvat juuren yllä sisäänpäin lähes 50 metriä. Vuoristoalueen korkein huippu on 1 788 metriä merenpintaa ylemmäksi yltävä Store Trolltind.[1]
Maantiede
Trollveggenin seinämä sijaitsee Trolltindenen vuoristoon kuuluvan Trollryggen-huipun pohjoispuolella. Vuoriston korkein huippu Store Trolltind sijaitsee lähellä Trollveggeniä, mutta ei korkeimman pudotuksen kohdalla. Vuoriston rosoiset, toisissaan kiinni olevat huiput muodostavat noin 8 kilometriä pitkän jonon, joiden idänpuoleinen rinne laskeutuu koko pituudelta erittäin jyrkästi syvälle Romsdalenin laaksoon. Kallion kiviaines koostuu kvartsista, maasälvästä ja kiilteistä. Vuoriston kiilteissä esiintyy sekä gneissiä että graniittia. Kiilteet ovat kiinteitä kivikerroksia, jotka ovat asettuneet vierekkäin toistensa kanssa, mutta ovat koostumukseltaan tavallisesti melko hauraita.[1]
Vuorikiipeily
Varhaisimpia nousuja seinämän luona oleville huipuille ei tehty äkkijyrkältä Trollveggenin eli Romsdalenin laakson puolelta. Sen sijaan huipuille noustiin loivemmalta eteläpuolelta alkaen Isterdalen-laaksossa sijaitsevan Stigfossen-vesiputouksen luota. Kyseinen reitti käsittää lähinnä patikointia maastossa, jossa on mahdollisesti lunta ja jäätä, ja ylempänä jonkin verran helpohkoa kiipeilyä, johon ei vaadita apuvälineitä.[1] Vuonna 1931 Arne Randers Heenistä tuli ensimmäinen, joka nousi ylös Trolltindenen jyrkempää itäseinämää perustaen vuorelle uuden vaativamman tason alpiinisen kiipeilyreitin. Vuonna 1958 Heen kiipesi Ralph Høibakkin kanssa Trollveggenin vieressä olevaa itäistä tukipilaria ylös Trollryggenille. Samalla heistä tuli ensimmäisiä, jotka saavuttivat Trollryggenin huipun itäpuolelta nousten, mikä oli monella aikaisemmalla yrityksellä jäänyt onnistumatta.[2]
Itse Trollveggenin seinämä alkoi saada enenevässä määrin kiipeilyhuomiota 1960-luvulla, mikä huipentui, kun kaksi eri reittiä kiivennyttä joukkuetta onnistui viiden päivän jälkeen nousemaan huipuille samanaikaisesti vuonna 1965. Yksi ryhmistä oli norjalainen, joka perusti seinämälle 1 300 metriä pitkän ”norjalaisen reitin”. Toinen ryhmä oli brittiläinen, joka nimesi 900 metriä pitkän ”Rimmonin reitin”. 1970-luvun puolivälissä välineistä riippumaton vapaa kalliokiipeily alkoi myös hieman yleistyä. Silti vuonna 1978 suoritetusta ”ruotsalaisen reitin” ensimmäisestä noususta lähes puolet kiivettiin kiipeilyapuvälineitä käyttäen. ”Ruotsalaisella reitillä” tai ”Rimmonin reitillä” kallioseinämään ei ole asetettu ollenkaan pultteja, ainoastaan tappeja. Nykyisin usean päivän kestävää kiipeilyä varten suunnitellut reitit seinämällä ovat kansainvälisesti hyvin tunnettuja. Silti alueen eristyneisyys vaikuttanee yhä siihen, että seinämästä noin 1 neliökilometri on nykyisinkin täysin koskematonta.[2]
BASE-hypyt
Ensimmäisen BASE-hypyn Trollveggeniltä teki 1980 suomalainen Jorma Öster. Vuosina 1980–1986 jyrkänteeltä hyppäsi 300–400 laskuvarjohyppääjää. Hypyissä tapahtui useita onnettomuuksia, joiden takia jouduttiin suorittamaan vaarallisiakin pelastustehtäviä. Vuodesta 1986 lähtien laskuvarjohyppääminen Trollveggeniltä on ollut kiellettyä.[3][4][5]
Kuolemaan johtaneet BASE-hypyt Trollveggenillä
| Nimi | Ikä | Kansalaisuus | Vuosi | Hyppypaikka |
|---|---|---|---|---|
| Carl Boenish | 43 | Yhdysvallat | 1984 | Stabben |
| Jørgen Håkonson | 19 | Ruotsi | 1985 | Bruraskaret |
| Jari Mynttinen | 32 | Suomi | 1985 | Bruraskaret |
| John Raymond "Fossie Bear" Foster | - | Australia | 1986 | Trollspiret |
| Daniel Twomey | 22 | Australia | 1999 | Trollspiret |
| Linus Rains | 29 | Ruotsi | 2003 | Stabbeskaret |
| Tony "Coombesy" Coombes | 30 | Australia | 2006 | Stabbeskaret |
| Tommy Hjertø | 34 | Norja | 2008 | Stabbeskaret |
-
Trolltindenen vuoristoalue. Trollveggen on keskellä. Store Trolltind on harjanteen korkein huippu. -
Trollveggenin korkein, 1 100-metrinen pudotus elokuussa 2008.
Lähteet
- Anders Lundahl: Store Trolltind and Trollveggen: World Mountaineering − The World's Great Mountains By the World's Great Mountaineers. London: Little, Brown, and Co. / Octopus Publishing Group Ltd, 1998. ISBN 0-8212-2502-2
- Tony Howard: Troll Wall: The untold story of the British first ascent of Europe's tallest rock face. Sheffield: Vertebrate Publishing, 2011. ISBN 978-1-906148-38-6
Viitteet
- ↑ a b c Lundahl 1998, s. 24. Store Trolltind and Trollveggen
- ↑ a b Lundahl 1998, s. 24. Climbing on Store Trolltind and Trollveggen
- ↑ Trollveggen Trollveggen (Trollwall), Trollveggen.net. Visitandalsnes.com (Trollveggen.net). Arkistoitu 6.1.2009. Viitattu 31.12.2008. (englanniksi)
- ↑ Trollveggen & Andalsnes Trollveggen (The Troll wall). Uudistettu 1.5.2006. GoNorway. Arkistoitu 11.5.2011. Viitattu 11.01.2009. (englanniksi)
- ↑ Lundahl 1998, s. 26. Red tape
- ↑ Trolltindene / Trollveggen (Alkuperäinen lähde kohdassa B.A.S.E. - hopp) Trolltindene / Trollveggen. Fjellside.com. Viitattu 31.12.2008. (norjaksi)
Aiheesta muualla
- Trollveggen BASE picture gallery (Arkistoitu – Internet Archive)
