Tämän päivän artikkelissa aiomme tutkia aihetta Tuamotunkalastaja perusteellisesti. Sukellamme kaikkiin Tuamotunkalastaja:een liittyviin keskeisiin näkökohtiin sen alkuperästä sen merkitykseen nykyään. Analysoimme sen vaikutuksia yhteiskuntaan, kulttuuriin ja talouteen sekä sen roolia ihmisten elämässä eri puolilla maailmaa. Tämän yksityiskohtaisen tutkimuksen avulla toivomme valottavamme Tuamotunkalastaja:n vähemmän tunnettuja puolia ja tarjoavamme kattavan kuvan sen merkityksestä nykymaailmassa.
Tuamotunkalastaja | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Linnut Aves |
Lahko: | Säihkylinnut Coraciiformes |
Heimo: | Kuningaskalastajat Alcedinidae |
Suku: | Pyhimyskalastajat Todiramphus |
Laji: | gambieri |
Kaksiosainen nimi | |
Katso myös | |
Tuamotunkalastaja (Todiramphus gambieri) on kuningaskalastajiin kuuluva säihkylintu. Tuamotunkalastaja on äärimmäisen uhanalainen lintu[1], sitä on jäljellä vain 39–51 yksilöä, ja nekin elävät pienellä alueella. Populaatio on pienentynyt sopivien pesäpuiden vähenemisen, ja pyörremyrskyjen ja mustarottien lisääntymisen seurauksena.[2]
Tuamotunkalastaja on 63 cm pitkä pyhimyskalastaja, jolla on kellanruskea pää ja niska. Linnun alapuoli on valkoinen, ja sen höyhenpeite on sininen selässä, siivissä ja pyrstössä. Linnun nokka on suuri, kuten kuningaskalastajilla yleensä on.[2]
Lajia tavataan ainoastaan Niaun saarella Ranskan Polynesiassa. Sieltäkin se on häviämässä, sillä vuonna 1974 nähtiin 400–600 tuamotunkalastajaa, 30 vuotta myöhemmin 2003–2004 lajia oli jäljellä vain 39–51 yksilöä. Sitä näkee yleensä puutarhoissa, kookosviljelmillä ja kylien lähellä olevilla viljelmillä.[2]
Tuamotunkalastaja syö hyönteisiä ja pieniä liskoja. Se kaivaa pesäkoloja kuolleisiin kookospuihin.[2]