Tuija Pulkkinen

Nykymaailmassa Tuija Pulkkinen on aihe, joka herättää edelleen monien ihmisten huomion ja kiinnostuksen. Löytämisensä tai ilmaantumisensa jälkeen Tuija Pulkkinen on herättänyt uteliaisuutta ja keskustelua eri aloilla, synnyttäen ristiriitaisia ​​mielipiteitä ja erilaisia ​​näkökulmia. Tässä artikkelissa tutkimme eri puolia ja näkökohtia, jotka tekevät Tuija Pulkkinen:stä tärkeän aiheen nykyään. Analysoimme sen vaikutuksia yhteiskuntaan, sen vaikutuksia eri aloilla ja sen kehitystä ajan myötä. Lisäksi tarkastelemme Tuija Pulkkinen:n tulevaisuudennäkymiä ja sen mahdollista vaikutusta ympäröivään maailmaan.

Tämä artikkeli kertoo naistutkimuksen professorista. Samannimisestä avaruusfyysikosta katso Tuija Pulkkinen (fyysikko).

Tuija Kaarina Pulkkinen (s. 30. heinäkuuta 1956 Pihlajavesi[1]) on suomalainen valtiotieteilijä, filosofi ja feministi. Hän väitteli Helsingin yliopistossa vuonna 1996 postmodernista politiikan filosofiasta ja toimijuudesta. Pulkkinen on nimitetty akatemiaprofessoriksi viisivuotiskaudeksi 2011–2015.

Pulkkinen oli 1990-luvun alkupuolella vierailevana tutkijana Kalifornian yliopistossa Santa Cruzissa. Hän myös toi tuolloin Yhdysvalloista Suomeen ranskalaista nykyfilosofiaa sekä yhdysvaltalaisen filosofin Judith Butlerin performatiivista sukupuolikäsitystä ja siitä nousevaa queer-tutkimusta. Vastaavasti hän on arvostellut Suomessa feministisessä filosofiassa hallitsevassa asemassa olevaa fenomenologista perinnettä ja Luce Irigarayn käsitystä radikaalista sukupuolierosta. Pulkkinen on myös Hegelin filosofian tutkija.

Pulkkinen on hoitanut naistutkimuksen professuuria ensin Jyväskylän yliopistossa ja myöhemmin sukupuolentutkimuksen professuuria Helsingin yliopiston Kristiina-instituutissa.[2]

Kunnianosoituksia

Teoksia

  • Valtio ja vapaus. (Tutkijaliiton julkaisusarja 60) Helsinki: Tutkijaliitto, 1989. ISBN 951-9297-74-X
  • Postmoderni politiikan filosofia. ((Alkuteos: The postmodern and the political agency, 1996.) Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Tekijän suomentama. 2. painos 2003) Helsinki: Gaudeamus, 1998. ISBN 951-662-724-2

Lähteet

  1. ↑ CV Centre of Excellence: Political Thought and Conceptual Change (2006-2011). Viitattu 13.12.2012. (englanniksi)
  2. ↑ Henkilökunta Helsingin yliopisto, Sukupuolentutkimus. Viitattu 8.6.2012.
  3. ↑ Décorés Amopa de Finlande. 23.3.2013. Viitattu 2.9.2023. (ranskaksi)

Aiheesta muualla