Tummaraunioinen

Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti kaikkea Tummaraunioinen:een liittyvää. Sen alkuperästä ja kehityksestä sen merkitykseen nykyään, sen sovellusten kautta eri alueilla ja sen vaikutuksista yhteiskuntaan. Yksityiskohtaisen analyysin avulla tarkastelemme Tummaraunioinen:tä perusteellisesti, erittelemme sen tärkeimmät ominaisuudet ja korostamme sen merkitystä nykyisessä kontekstissa. Lisäksi nostamme esiin erilaisia ​​näkökulmia ja mielipiteitä, joita Tummaraunioinen:n ympärillä on, sekä mahdollisia tulevaisuuden vaikutuksia, joita niillä voi olla jokapäiväisen elämän eri osa-alueilla. Tällä artikkelilla pyrimme tarjoamaan täydellisen ja rikastuttavan yleiskatsauksen Tummaraunioinen:stä, jotta lukijat saisivat laajemman ja vakaamman käsityksen tästä aiheesta.

Tummaraunioinen
Kalliotummaraunioinen.
Kalliotummaraunioinen.
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Sanikkaiset Pteridophyta
Alakaari: Saniaiset Pteridophytina
Luokka: Polypodiopsida
Lahko: Polypodiales
Heimo: Raunioiskasvit Aspleniaceae
Suku: Raunioiset Asplenium
Laji: trichomanes
Kaksiosainen nimi

Asplenium trichomanes
L.

Katso myös

  Tummaraunioinen Wikispeciesissä
  Tummaraunioinen Commonsissa

Tummaraunioinen eli kalliotummaraunioinen (Asplenium trichomanes) on hyvin laajalle maapallolla levinnyt kallioilla kasvava saniainen.

Ulkonäkö ja koko

Tummaraunioisen itiöpesäkkeistöjä.

Tummaraunioisen maavarsi on lyhyt ja tummasuomuinen. 10–30 cm korkeat lehdet kasvavat yleensä pieninä, tiheinä tuppaina. Lehden ruoti on mustanruskea ja noin neljäsosa lehtilavan pituudesta. Lapa on muodoltaan tasasoukka ja parilehdykkäinen, lavan keskiranka on mustanruskea ja kapealti vaalean siipipalteinen. Lehdykät ovat tummanvihreitä, pyöreähköjä tai pitkulaisia, tylppiä, ehyt- tai hammaslaitaisia. Kapeanpuikeat tai tasasoukat itiöpesäkeryhmät sijaitsevat lehtilavan alapinnalla lehtisuonten sivussa. Itiöpesäkkeet ovat katesuomuisia. Tummaraunioisen itiöt kypsyvät Suomessa heinä-elokuussa.[1]

Suomessa tummaraunioisesta esiintyy kahta alalajia, jotka erottuvat toisistaan lehdyköitten muodon osalta. Nimialalaji kalliotummaraunioisen (subsp. trichomanes) lehdykät ovat harvassa, pyöreähköjä ja selvästi hammaslaitaisia. Kalkkitummaraunioisen (subsp. quadrivalens) lehdykät ovat tiheässä, pitkulaisia ja melkein ehytlaitaisia.[1] Ruotsissa tavataan edellisten lisäksi alalajia subsp. inexpectans.[2]

Tummaraunioinen muistuttaa paljon viherraunioista (A. viride) sekä varsinkin harvinaista serpentiiniraunioista (A. adulterinum).[2] Alalajeista kalliotummaraunioinen voi risteytyä varsin erinäköisen lähilajin liuskaraunioisen (A. septentrionale) kanssa.[1]

Levinneisyys

Tummaraunioista tavataan Euroopassa Portugalista Bulgariaan, Romaniaan Puolaan, Baltian maihin ja Luoteis-Venäjälle saakka. Pohjoisessa lajia kasvaa Fennoskandian keskiosiin asti. Sitä tavataan myös Krimin niemimaalla ja Kaukasuksen alueella. Levinneisyysalue ulottuu Euroopasta edelleen Marokkoon, Algeriaan, Tunisiaan ja Turkkiin, Erillisinä esiintyminä on muun muassa Keski-Aasiassa ja Kiinassa. Pohjois-Amerikassa tummaraunioista tavataan pääasiassa mantereen keski-, itä- ja lounaisosissa ja sieltä edelleen Meksikoon. Etelä-Amerikassa levinneisyysalue ulottuu hyvin pitkälle Andeja pitkin etelään. Laji on levinnyt myös eteläiselle pallonpuoliskolle esimerkiksi Etelä-Afrikkaan, Uuteen-Seelantiin ja Australiaan.[2][3]

Suomessa tummaraunioista kasvaa lähinnä maan etelä- ja itäosissa. Keski-Suomen pohjoispuolella lajista on vain muutama havainto Rovaniemeltä.[4][5] Alalajeista Suomessa on vallitseva kalliotummaraunioinen, jota tavataan koko esiintymisalueella. Kalkkitummaraunioista tavataan lähinnä maan etelä- ja lounaisosissa.[1]

Elinympäristö

Tummaraunioinen kasvaa erilaisilla kallioilla. Alalajeista kalliotummaraunioinen viihtyy varjoisissa kallionraoissa, kalkkitummaraunioinen kalkkikallioilla.[1]

Lähteet

  • Kuopion katoava kasvimaailma. Toim. Renvall, Pertti & Fagerstén, Reino & Knuutinen, Jorma & Vainio, Outi. Kuopion luonnontieteellisen museon julkaisuja 6. Kuopion luonnontieteellinen museo, Kuopio 2002.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Vantaan luonto: Kasvit. Toim. Ranta, Pertti & Siitonen, Mikko. Vantaan kaupunki, Vantaa 1996.

Viitteet

  1. ↑ a b c d e Retkeilykasvio 1998, s. 55–56.
  2. ↑ a b c Den virtuella floran: Svartbräken (myös levinneisyyskartat) (ruotsiksi) Viitattu 9.10.2011.
  3. ↑ Vantaan luonto: kasvit 1996, s. 108.
  4. ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Tummaraunioisen levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 9.10.2011.
  5. ↑ Kuopion katoava kasvimaailma 2002, s. 90.

Aiheesta muualla