Seuraavassa artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti Turjansaame:tä, olennaista aihetta, joka on saanut asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion. Vuosien varrella Turjansaame on ollut keskustelun, tutkimuksen ja analyysin kohteena, mikä on synnyttänyt loputtomasti tutkimusta ja ristiriitaisia mielipiteitä. Sen merkitys ja vaikutus nyky-yhteiskuntaan tekevät siitä tutkimisen ja pohdinnan arvoisen aiheen. Tämän artikkelin avulla pyrimme ymmärtämään paremmin, mitä Turjansaame on, mitä sillä on ja miten se voi vaikuttaa jokapäiväisen elämämme eri puoliin.
Turjansaame | |
---|---|
Oma nimi | saa´mekiill |
Muu nimi | turjanlappi |
Tiedot | |
Alue |
![]() |
Virallinen kieli | ei virallista asemaa |
Puhujia | 2 (2010)[1] |
Sija | ei 100 suurimman joukossa |
Kirjaimisto | ei kirjakieltä |
Kielitieteellinen luokitus | |
Kielikunta | uralilaiset kielet |
Kieliryhmä |
suomalais-ugrilaiset kielet suomalais-permiläiset kielet suomalais-volgalaiset kielet suomalais-saamelaiset kielet saamelaiskielet itäsaamelaiskielet |
Kielikoodit | |
ISO 639-2 | fiu (muut suomalais-ugrilaiset kielet) |
ISO 639-3 | sjt |
Turjansaame (turjansaameksi са̄мь кӣлл[2]) on Kuolan niemimaalla Venäjällä puhuttava uralilainen kieli, jota puhuvat turjansaamelaiset. Se kuuluu saamelaiskielten itäsaamelaiseen haaraan. Sen lähimpiä sukukieliä ovat inarinsaame, koltansaame, kiltinänsaame ja akkalansaame. Kieli on äärimmäisen uhanalainen. 1990-luvun alussa kieltä puhui kuusi ja vuonna 2010 enää vain kaksi henkilöä.[3] Kielen puhujat ovat vanhuksia.[3] Kuolan niemimaan saamelaiskeskukseksi perustetulle Luujärvelle siirrettyjen turjansaamelaisten keskuudesta turjansaame on jo lähes kokonaan hävinnyt.lähde?
1800-luvun lopussa turjansaamea puhui noin 450 ihmistä kuudessa eri kylässä. 1930-luvulla turjansaamelaisia kiellettiin puhumasta kieltään ja heidät pakkosiirrettiin muualle heidän suurimmasta kylästään. Vuonna 1930 turjansaamelle kehitettiin oma kirjoitustapa, joka perustui koltansaamen latinalaiseen kirjaimistoon. Myöhemmin se vaihdettiin kyrilliseen.[2]