Turunmaanruotsi-aihe on aihe, joka on viime vuosina herättänyt suurta kiinnostusta ja vaikuttavuutta yhteiskunnassa. Turunmaanruotsi on ollut syntyessään keskustelun, tutkimuksen ja analyysin kohteena eri aloilla, olipa kyse politiikasta, kulttuurista, tieteestä tai tekniikasta. Turunmaanruotsi on onnistunut kiinnittämään asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion ja synnyttänyt monenlaisia mielipiteitä ja kantoja sen merkityksestä, seurauksista ja seurauksista yhteiskunnassa. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Turunmaanruotsi:n vaikutusta ja merkitystä eri yhteyksissä ja tunnistamme sen trendit ja mahdolliset tulevaisuuden ennusteet.
Turunmaanruotsi (ruotsiksi åboländska) on yksi ruotsin kielen murreryhmistä. Sitä puhutaan Turunmaalla eli Turun saariston ruotsinkielisissä kunnissa Varsinais-Suomessa. Turunmaanruotsi on suomenruotsin murre. Se jaetaan usein vielä Itä- ja Länsi-Turunmaan murteisiin. Itäisiä murteita puhutaan nykyisen Kemiönsaaren ja Saloon kuuluvan Särkisalon alueilla, kun taas läntisten murteiden alueen muodostaa nykyinen Parainen.[1][2] Turussa puhutaan suomenruotsin yleiskieltä lähempänä olevaa kaupunkilaismurretta.[3]
Joitain turunmaanruotsin piirteitä:[4]
Turunmaanruotsilla on perinteisesti ollut yhteyksiä uudenmaanruotsiin, mutta tutkija Therese Leinosen mukaan murteissa on havaittavissa siirtymä kohti pohjanmaan murteita. Turunmaanruotsin murteissa sisäistä vaihtelua on niin ikäryhmien kuin kunnankin mukaan, mutta erot ovat suurimmillaan saaristossa (Nauvo, Parainen ja Kemiönsaari) ja pienimmillään Turussa.[5]
Nauvon murre nauhoitettu vuonna 1958 Kurt Zilliacuksen toimesta: (tiedoston tiedoissa transkriptio) [6]
Korppoon murre (Nauvon naapurialue) nauhoitettu vuonna 1959 Kurt Zilliacuksen toimesta.[7]