Tässä artikkelissa Tuulikki Pohjola:n aihetta käsitellään laajasta ja yksityiskohtaisesta näkökulmasta. Kattavan analyysin avulla tutkitaan erilaisia Tuulikki Pohjola:een liittyviä näkökohtia, mukaan lukien sen alkuperä, kehitys ja merkitys nykyään. Eri näkökulmia, teorioita ja tutkimuksia Tuulikki Pohjola:stä tarkastellaan, jotta saadaan kattava ja rikastuttava näkemys tästä aiheesta. Lisäksi analysoidaan konkreettisia esimerkkejä ja käytännön tapauksia, jotka havainnollistavat Tuulikki Pohjola:n merkitystä ja vaikutusta eri yhteyksissä. Lopuksi ehdotetaan pohdintoja ja johtopäätöksiä, jotka kutsuvat lukijoita syventämään ymmärrystään ja arvostusta Tuulikki Pohjola:stä.
Irma Tuulikki Pohjola-Hansén (11. heinäkuuta 1920 Helsinki – 21. syyskuuta 2005 Tampere)[1] oli suomalainen näyttelijä. Hän oli kiinnitettynä Tampereen Teatteriin vuodesta 1949, ja hän näytteli myös muun muassa Pyynikin kesäteatterissalähde?. Alkuaikojen lyyristen tyttöroolien jälkeen hän esitti taitavasti niin komedia- kuin luonneroolejakin. Hän esiintyi myös lausujana.
Tuulikki Pohjolan taiteilijanura alkoi vuonna 1940 lausuntaesityksistä. Vuodet 1945-48 hän näytteli Suomen Kansallisteatterissa, minkä jälkeen hän vieraili vuoden Kotkassa ja aloitti sitten pitkän rupeamansa Tampereen Teatterissa 1949. Pohjola opetti lausuntaa ja puheilmaisua ja esiintyi myös radiossa ja televisiossa.[2]
Pohjolalle myönnettiin Pro Finlandia -mitali 1967lähde? ja valtion ylimääräinen taiteilijaeläke toukokuusta 1987 alkaen[3].