Nykymaailmassa Unescon päämaja on saavuttanut ennennäkemättömän merkityksen. Teknologian ja globalisaation myötä Unescon päämaja:stä on tullut monia ihmisiä ja toimialoja kiinnostava aihe. Puhummepa sitten Unescon päämaja:stä terveyden, koulutuksen, politiikan tai viihteen alalla, sen vaikutus on kiistaton. Tässä artikkelissa tutkimme Unescon päämaja:n roolia nyky-yhteiskunnassa ja kuinka se muokkaa maailmaamme innovatiivisilla ja odottamattomilla tavoilla. Tämä analyysi auttaa meitä ymmärtämään paremmin, mikä rooli Unescon päämaja:llä on elämässämme ja miten se kehittyy tulevaisuudessa.
Unescon päämaja (ransk. Maison de l’Unesco) on Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön Unescon päätoimipaikka Pariisissa. Se sijaitsee Pariisin 7. arrondissementin alueella aivan École militairen eteläpuolella osoitteessa Place de Fontenoy 7.
Rakennuskompleksi valmistui Unescon käyttöön vuosina 1955–1958. Siihen kuuluu hallintorakennus, konferenssirakennus ja lähetystösali. Sen suunnitteli kansainvälinen arkkitehtiryhmä, johon kuuluivat ranskalainen Marcel Breuer, italialainen Pier Luigi Nervi ja ranskalainen Bernard Zehrfuss. Rakennuksen katsotaan edustavan Le Corbusierin hahmottamaa tyyliä. Maison de l’Unesco on kahdeksankerroksinen, kolmisiipinen ja Y-kirjaimen muotoinen, ja se on rakennettu massiivisten betonipylväiden varaan. Ikkunaseiniä jäsentävät suuret ristikkomaiset betonituet.[1] Rakennuksen kolmen sivun pituudet ovat 124 metriä, 136 metriä ja 148 metriä.[2] Päärakennusta täydentää kolme erimuotoista lisärakennusta.[3]
Maison de l’Unescon koristeluun osallistui useita maailmankuuluja taiteilijoita. Sisätiloista löytyy muun muassa Pablo Picasson seinämaalaus Valon ja rauhan voitto pimeydestä ja kuolemasta, Joan Mirón toteuttama seinäkeramiikkatyö, Hans Arpin reliefi sekä Jean Lurçat’n ja Le Corbusierin suunnittelemia seinävaatteita. Pihalla olevan puutarhan suunnitteli Isamu Noguchi. Pihalle on sijoitettu muun muassa Henry Mooren monumentaaliveistos ja Alexander Calderin valtava mobile.[1] Lisäksi pihalla on pienoiskopio Eila Hiltusen Sibelius-monumentista.[4]