Unkarinsinivuokko
Unkarinsinivuokko:n tärkeydestä on keskusteltu vuosikymmeniä. Olipa kyseessä henkilökohtainen, ammatillinen tai akateeminen, Unkarinsinivuokko:llä on ratkaiseva rooli jokapäiväisessä elämässämme. Unkarinsinivuokko on ollut eri alojen asiantuntijoiden tutkimuksen ja tutkimuksen kohteena Unkarinsinivuokko:n alkuperästä sen nykyiseen kehitykseen. Tässä artikkelissa tutkimme Unkarinsinivuokko:n eri puolia sen vaikutuksesta yhteiskuntaan sen merkitykseen historiassa. Lisäksi analysoimme, kuinka Unkarinsinivuokko on vaikuttanut ja muokannut elämämme eri puolia ja tarjoaa syvemmän käsityksen sen merkityksestä nykymaailmassa.
| Unkarinsinivuokko | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Lahko: | Ranunculales |
| Heimo: | Leinikkikasvit Ranunculaceae |
| Suku: | Sinivuokot Hepatica |
| Laji: | transsilvanica |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Hepatica transsilvanica |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Unkarinsinivuokko (Hepatica transsilvanica, syn. Anemone transsilvanica) on Itä-Euroopasta kotoisin oleva sinivuokkoa (Hepatica nobilis) läheisesti muistuttava leinikkikasvilaji.
Ulkonäkö
Unkarinsinivuokko on tavallisen sinivuokon tavoin matala ja nahkealehtinen lehtokasvi. Sillä on pitkä ja suikertava maavarsi. Unkarinsinivuokon lehdet ovat kolmiliuskaiset eli kolmeen osaan jakautuneet ja sinivuokosta poiketen liuskojen kärjet ovat hampaalliset. Kukat kasvavat yksittäin lyhyiden kukkavarsien päissä. Ne ovat halkaisijaltaan 2,5–4 senttimetriä ja kehälehtiä (vastaavat terälehtiä) on 8–9, enemmän kuin sinivuokolla. Väriltään kukat ovat siniset tai valkoiset.
Levinneisyys
Unkarinsinivuokkoa viljellään usein koristekasvina. Se kasvaa alkuperäisenä Romaniassa.
Lähteet
- Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, s. 174. (2. painos) Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H.. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1
- Uotila, P. 2001. Hepatica transsilvanica Fuss., s. 311. Teoksessa: Bengt Jonsell (ed.), Flora Nordica, volume 2 (Chenopodiaceae to Fumariaceae). The Bergius Foundation, The Royal Swedish Academy of Sciences. Stockholm.
Viitteet
- ↑ Uotila 2001.