Uno Lindelöf

Tässä artikkelissa aiomme tutkia yksityiskohtaisesti Uno Lindelöf:tä ja sen vaikutusta tämän päivän yhteiskuntaan. Uno Lindelöf on ollut sen alkuperästä nykypäivän merkityksellisyyteen asti keskustelun ja analyysin kohteena useilla eri aloilla. Olipa hänen panoksensa tieteen, politiikan, tekniikan tai taiteen alalla, Uno Lindelöf on jättänyt lähtemättömän jäljen historiaan. Seuraavilla riveillä tarkastelemme sen eri puolia ja sitä, kuinka se on muokannut maailmaa, jossa elämme. Lisäksi keskustelemme Uno Lindelöf:n vaikutuksista tulevaisuudessa ja kuinka se vaikuttaa tuleviin sukupolviin. Liity kanssamme tälle matkalle ymmärtääksesi paremmin Uno Lindelöf:n vaikutusta yhteiskuntaamme.

Uno Lindelöf vuonna 1917.

Uno Lorenz Lindelöf (30. maaliskuuta 1868 Helsinki – 7. helmikuuta 1944 Helsinki) oli suomalainen kielentutkija, englantilaisen filologian professori ja valtiopäivämies.

Henkilöhistoria

Perhe

Lindelöfin vanhemmat olivat matematiikan professori, ylijohtaja, todellinen valtioneuvos Lorenz Leonard Lindelöf[1] ja Gabriela Krogius. Uno Lindelöfin veljiä olivat matemaatikko Ernst Lindelöf ja viulisti, konserttimestari Carl Lindelöf.[1]

Opinnot

Uno Lindelöf pääsi ylioppilaaksi ruotsalaisesta normaalilyseosta vuonna 1885. Kirjoittaessaan ylioppilaaksi hän suoritti ylimääräisenä aineena englannin kielen, jota ei tuolloin koulussa opetettu[1].

Uno Lindelöfin opinnot Helsingin yliopistossa alkoivat latinalla, kreikalla ja sanskritilla, joissa hän suoritti kandidaatintutkinnon korkeimmin arvosanoin vuonna 1888. Tutkinnon suoritettuaan hän päätti kuitenkin erikoistua englantiin ja saksaan, joita hän suuntasi opiskelemaan ensin kesäksi Englantiin, sen jälkeen vuodeksi Berliiniin ja toiseksi vuodeksi Pariisiin.[1]

Valmistumisesta dosentiksi

Ulkomailla suoritetun kahden vuoden opintojakson jälkeen Lindelöf palasi Helsinkiin ja aloitti modernin filologian opinnot Werner Söderhjelmin oppilaana.[1] Hän valmistui lisensiaatiksi ja tohtoriksi vuonna 1890. Saman vuoden keväällä Lindelöf väitteli tohtoriksi, ja kahden vuoden kuluttua hän tuli nimitetyksi germaanisen filologian dosentiksi[1]. Toimen ohella hän hankki lisätuloja Nya svenska läroverketissä eli nykyisessä Gymnasiet Lärkanissa latinan ja saksan opettajana[1]. Opetuskokemuksen tuloksena hän kirjoitti vielä 1930-luvullakin käytetyn Saksan kielioppi -teoksen vuonna 1895. Hän laati kieliopin Johannes Öhquistin kanssa[1].

Lindelöf toimi Helsingin yliopiston germaanisen filologian dosenttina vuosina 1892–1907. Ennen toista maailmansotaa englannin kielen asema oli toisarvoinen Suomessa koulujen opetussuunnitelmassa, ja Lindelöf joutui jo dosenttina toteamaan oppilaidensa kielitaidon heikoksi. Tästä johtuen hän laati ja julkaisi vuonna 1895 englannin kielen historian ruotsinkielisen yliopisto-oppikirjan, jonka myöhempi saksankielinen painos oli pitkään Helsingin yliopiston tutkintovaatimuksissa.[1]

Professorina ja luottamustehtävissä

Lindelöf oli Helsingin yliopiston englantilaisen filologian ylimääräisenä professorina vuosina 1907–1921 ja vakinaisena professorina vuosina 1921–1936. Hän oli Nya svenska läroverketin johtokunnan puheenjohtajana vuosina 1903–1944. Ylioppilastutkintolautakunnan jäsenenä hän oli vuosina 1902–1936. Lindelöf osallistui aatelissäädyssä sukunsa edustajana valtiopäiville vuosina 1897, 1899, 1900, 1904–1905 ja 1905–1906. Hän oli ruotsalaisen kansanpuolueen kansanedustajana vuosina 1909–1914 edustaen Uudenmaan läänin vaalipiiriä ja toimi eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtajana vuosina 1909–1913. Lindelöf oli myös Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1909–1911.[1]

Lindelöf palkittiin Suomen Valkoisen Ruusun Komentajan merkillä vuonna 1929, Valtion virka-ansiomerkillä XL ja Saksan toisen luokan Rautaristillä vuonna 1920.[1]

Jälkimaine

Lindelöf oli arvostettu sekä opettajana että tutkijana, mistä on osoituksena Uusfilologisen yhdistyksen toimittama juhlakirja, jonka tekijöiden joukossa oli johtavia ulkomaisia ja kotimaisia kielten tutkijoita. Hän itse toimi yhdityksen sihteerinä vuosina 1890–1899. Hänen kauaskatseisuutta ja uranuurtavaa toimintaa englannin parissa alleviivaa hänen virkaanastujaisesitelmänsä aihe Englanti maailmankielenä.[1]

Teoksia

  • Die Sprache des Rituals von Durham: Ein Beitrag zur altenglischen Grammatik. Diss. Helsingfors 1890.
  • Beiträge zur Kenntnis des Alnorthumbrischen. Mémoires de la Société néo-philologique à Helsingfors 1. Société néophilologique, Helsingfors 1893.
  • Introduction. Mémoires de la Société néo-philologique à Helsingfors 1. Société néophilologique, Helsingfors 1893.
  • Grunddragen af engelska språkets historiska ljud- och formlära. Wentzel Hagelstam, Helsingfors 1895. (Andra omarbetade uppl. Lilius & Hertzberg, Helsingfors 1911.)
  • Tysk språklära. Uno Lindelöf och Joh. Öhquist. Otava 1895.
  • Saksan kielioppi: Suomenkielisiä oppilaitoksia varten. Suomentanut ja muodostellut Axel Rosendahl. Otava 1896.
  • Glossar zur Altnorthumbrischen Evangelien-Übersetzung in der Rushworth-Handschrift (die sogenannte Glosse Rushworth 2). Acta Societatis scientiarum Fennicae Tomus 22,5. Finska Vetenskapssocieteten, Helsingfors 1897.
  • Kortfattad tysk grammatik. Uno Lindelöf och Joh. Öhquist. Otava 1899.
  • Lyhennetty saksan kielioppi. Suomeksi sovitti Axel Rosendahl. Otava 1899.
  • Die Südnorthumbrische Mundart des 10.Jahrhundets (Die Sprache der sog. Glosse Rushworth). Bonner Beiträge zur Anglistik, Heft X. P. Hanstein, Bonn 1901.
  • Wörterbuch zur Interlinearglosse des Rituale Ecclesiae Dunelmensis. Bonner Beiträge zur Anglistik, Heft IX. P. Hanstein, Bonn 1901.
  • Les Chansons de Gautier d'Épinal: edition critique. U. Lindelöf et A. Wallensköld. Mémoires de la Société néo-philologique à Helsingfors 3. Société néophilologique, Helsingfors 1902.
  • Die Handschrift Junius 27 der Bibliotheca Bodleiana. Mémoires de la Société néo-philologique à Helsingfors 3. Société néophilologique, Helsingfors 1902
  • Studien zu altenglischen Psalterglossen. Bonner Beiträge zur Anglistik, Heft XIII. P. Hanstein, Bonn 1904.
  • Die altenglischen Glossen im Bosworth-Psalter (Brit. Mus. Ms. Addit. 37517). Mémoires de la Société néo-philologique à Helsingfors 5. Société néophilologique, Helsingfors 1909.
  • Der Lambeth-Psalter: eine altenglische Interlinearversion des Psalters in der HS. 427 der Erzbischöflichen Lambeth Palace Library: zum ersten Male vollständig herausgegeben 1. Acta Societatis scientiarum Fennicae 35,1. Finska Vetenskapssocieteten, Helsingfors 1909.
  • Elements of the History of the English Language. Translated by Robert Max Garrett. University of Washington Publications in English 1. Seattle, Washington 1911.
  • Grundzüge der Geschichte der englischen Sprache. B. G. Teubner, Leipzig 1911.
  • Der Lambeth-Psalter: Eine altenglische Interlinearversion des Psalters in der HS. 427 der erzbischöflichen Lambeth Palace Library: Zum ersten Male vollständig herausgegeben 2: Beschreibung und Geschichte der Handschrift: Verhältnis der Glosse zu anderen Psalterversionen: Bemerkungen über die Sprache des Denkmals. Acta Societatis scientiarum Fennicae 43,3. Finska Vetenskapssocieteten, Helsingfors 1914.
  • Finnland. Kameradschaft, Berlin 1919.
  • Grundzüge der Geschichte der englischen Sprache: Unveränderte anastatischer Nachdruck. B. G. Teubner, Leipzig 1920.
  • Milton. Biografer 9. Schildt, Borgå 1920.
  • English verb-adverb groups converted into nouns. Commentationes humanarum litterarum 9. Societas scientiarum Fennica, Helsingfors 1937.
  • Some observations on the English adjective formations in -ative and -atory. Commentationes humanarum litterarum XIII 4. Societas scientiarum Fennica, Helsingfors 1942.

Käännöksiä

  • John Milton: Simson: Drama. Schildt, Helsingfors 1918. (Alkuteos: Samson Agonistes.)

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l Filologi ja anglisti - 375 Humanistia 375humanistia.helsinki.fi. Viitattu 8.11.2023.

Aiheesta muualla

Ruotsalaisen kansanpuolueen kansanedustajat