Tässä artikkelissa tutkimme Užice:n kiehtovaa maailmaa, aihetta, joka on kiinnittänyt lukemattomien ihmisten huomion historian aikana. Užice:llä on ollut merkittävä rooli elämän eri aloilla sen alkuperästä nykypäivän merkitykseen. Tarkastellaan yksityiskohtaisen analyysin avulla Užice:n eri puolia ja korostetaan sen vaikutuksia yhteiskuntaan, kulttuuriin ja tieteeseen. Tämän retrospektiivisen ja tulevaisuuden näkökulman avulla tämä artikkeli pyrkii tarjoamaan kattavan käsityksen Užice:stä ja sen vaikutuksesta nykymaailmaan.
Užice (Ужице) |
|
---|---|
![]() Näkymä Užiceen vanhasta linnoituksesta. |
|
![]() lippu |
![]() vaakuna |
![]() Užicen kunnan sijainti Serbiassa. |
|
Koordinaatit: |
|
Valtio | Serbia |
Serbian piirikunnat | Zlatiborin piirikunta |
Hallinto | |
– Pormestari | Jovan Marković[1] |
Pinta-ala | |
– Kokonaispinta-ala | 666,7 km² |
Väkiluku (2002) | 83 022 |
– Väestötiheys | 124.5 as./km² |
Aikavyöhyke | UTC+1 |
– Kesäaika | UTC+2 |
Postinumero | 31000 |
Suuntanumero(t) | +381 31 |
Užice (serb. Ужице) on kaupunki ja kunta Serbiassa. Se on Zlatiborin piirikunnan pääkaupunki. Kunta on pinta-alaltaan 666,7 neliökilometriä. Siellä oli 83 022 asukasta vuonna 2002, ja niistä 55 025 asuu samannimisessä keskustaajamassa. Užicen kaupunki sijaitsee Đetinjajoen varrella, kapeassa ja pitkässä jokilaaksossa.[2]
Ensimmäinen merkittävä maininta Užicesta on dokumentissa, joka on päivätty lokakuun yhdeksännelle päivälle 1329. Kaupunki oli 1300-luvun puolivälissä Vojislav Vojinovićin hallinnassa. Hänen kuoleman jälkeen valtaan nousi Nikola Altomanović, joka lähti laajentamaan valtakuntaansa. Naapurihallitsijat serbialainen Lazar ja bosnialainen Tvrtko I liittoutuivat Altomanović vastaan. Altomanović kärsi tappion 1373, ja hän sokeutui taistelussa. Tämän jälkeen Užice siirtyi Lazarin alaisuuteen.[3]
Serbihallinnon rapistuessa osmanit valloittivat Užicen alueen. Itävallan ja osmanien välisten sotien aikana 1600-luvun lopussa ja 1700-luvulla Užicesta tuli tärkeä sotilaallinen keskus. Myöhemmin 1800-luvulla serbien ensimmäisen kansannousun aikana Užicen merkitys kasvoi. Užice vapautui osmanivallasta 1805. Osmanien kukistettua kansannousun kaupunki päätyi takaisin osmanihallintoon 1813. Lopullisesti osmaniaikakausi päättyi Užicessa 1862.[3]
Ensimmäiset osmanien jälkeiset tilastot kertovat, että Užicessa oli 3 163 asukasta. Kaupungin kaava hyväksyttiin 1871, ja sen jälkeen kaupunki alkoi kehittyä.[3] Užice oli ensimmäisiä serbikaupunkeja, jotka sai sähköt ja nykyaikaista energiaa kaupungin kehittämiseksi Užicen vesivoimalan ansiosta. Se avattiin vuonna 1899. Uuden energian ansiosta kaupungin teollisuus alkoi kehittyä.[4]
Toisen maailmansodan aikana Užicesta tuli lyhytaikaisen Užicen tasavallan keskus. Tasavalta oli itsenäisenä 14. syyskuuta – 29. marraskuuta 1941.[4]