Vähä-Vuotunki

Tässä artikkelissa tutkimme Vähä-Vuotunki:n vaikutusta eri yhteyksissä ja tilanteissa. Vähä-Vuotunki on viime vuosina yhä ajankohtaisempi aihe, ja sen vaikutus vaihtelee henkilökohtaisesta ammatilliseen tasoon. Tämän analyysin aikana tarkastelemme Vähä-Vuotunki:n monia puolia ja sitä, kuinka ne ovat muokanneet ymmärrystämme ja kokemustamme elämän eri osa-alueilla. Vähä-Vuotunki:stä on tullut monialainen aihe, joka ansaitsee tarkastelun huolellisesti sen vaikutuksista yhteiskuntaan, sen vaikutuksiin teknologiassa ja sen merkityksen kautta taiteeseen ja kulttuuriin. Tämän artikkelin avulla pyrimme tarjoamaan täydellisen ja objektiivisen kuvan Vähä-Vuotunki:stä ja sen merkityksestä nykymaailmassa.

Vähä-Vuotunki
Järvinäkymä pohjoisen Haudanlahdesta kaakkoon
Järvinäkymä pohjoisen Haudanlahdesta kaakkoon
Valtiot SuomiView and modify data on Wikidata
Paikkakunta Oulu, Vuotto
Koordinaatit 64°55′59″N, 26°30′12″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Laskujoki Vuotonoja
Järvinumero 60.026.1.010View and modify data on Wikidata
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 94 m [1]
Rantaviiva 6,24 km [1]
Pinta-ala 1,1 km² [1]
Kartta
Vähä-Vuotunki

Vähä-Vuotunki eli Vähä-Vuotto on järvi Oulun kaupungin (entisen Ylikiimingin kunnan) itäosassa Ylivuoton kylässä Vuoton kaupunginosassa lähellä Utajärven kunnanrajaa. Järven korkeus on 94 metriä merenpinnan yläpuolella. Järvi laskee Kiiminkijokeen Vuotonojan ja Vepsänjoen kautta.

Vähä-Vuotunki on muodostunut noin 7 400 vuotta sitten, kun se erkani Litorinamerestä maankohoamisen myötä.

Järvessä on kaksi saarta, Tiironsaari ja Kettusaari. Pohjoisrannalla on Vaarintupa-niminen kota, liiteri ja laavu. Kota oli aiemmin länsirannalla, jonne johtavat yhä pitkospuut Alapääsuon yli. Myös Kettusaaressa on laavu. Vähä-Vuoton kylän asustusta on järven itärannalla, samoin kuin kesämökkejä. Järven rannat ovat muuten asumattomia. Eteläisimmän Lieju-nimisen lahden rannalla on suurehko Lieppäänsuo-niminen suo.

Pohjoisrannan Haudanlahden taukopaikka

Lähteet

  1. a b c Vähä-Vuotunki Järviwiki. 1.2.2011. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 31.7.2011.