Väinö Lehtola

Tänään haluamme käsitellä erittäin tärkeää aihetta: Väinö Lehtola. Tämä aihe on viime aikoina herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua, ja siksi olemme päättäneet omistaa sille kokonaisen artikkelin analysoidaksemme sitä perusteellisesti. Väinö Lehtola on aihe, joka on vaikuttanut moniin ihmisiin ympäri maailmaa, koska sillä on vaikutuksia yhteiskunnan eri osa-alueille. Tämän artikkelin aikana tutkimme erilaisia ​​Väinö Lehtola:een liittyviä näkökohtia sen alkuperästä ja kehityksestä sen seurauksiin ja mahdollisiin ratkaisuihin. Toivomme, että tästä artikkelista on paljon hyötyä lukijoillemme, ja se tarjoaa heille enemmän selkeyttä ja ymmärrystä Väinö Lehtola:stä.

Väinö Lehtola
Väinö Lehtola vuonna 1919.
Väinö Lehtola vuonna 1919.
Kansanedustaja
1.4.1919–4.9.1922
Ryhmä/puolue SDP
Vaalipiiri Hämeen pohjoinen
Henkilötiedot
Syntynyt30. tammikuuta 1883
Tampere
Kuollut17. marraskuuta 1942 (59 vuotta)
Ruovesi
Ammatti kanttori-urkuri

Väinö Viljo Lehtola (synt. Lindholm, 30. tammikuuta 1883 Tampere – 17. marraskuuta 1942 Ruovesi) oli suomalainen kanttori-urkuri ja poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1919–1922.[1]

Elämä

Väinö Lehtolan vanhemmat olivat Hämeenkyrössä syntynyt talonomistaja Taavetti Lindholm (1846-1915) ja Karkusta kotoisin ollut Karoliina Ylinen (1845-1912).[2] Lehtola valmistui kanttori-urkuriksi Turun lukkari-urkurikoulusta 1907, jonka jälkeen hän suoritti jatko-opintoja Helsingin musiikkiopistossa. Lehtola toimi lukkari-urkurikoulun väliaikaisena opettajana ja Betanian kirkon urkurina, kunnes hänet valittiin Ruoveden seurakunnan kanttori-urkuriksi 1911.[1][3] Lehtola esiintyi konserttipianistina säestäen puolisonsa Ida Lehtolan ohella muun muassa Sulo Hurstista, Ilmari Kainulaista, Väinö Lehtistä ja Gustav Niemistä.[1][4][5][6][7] Lehtola toimi myös kuoronjohtajana.[8]

Lehtola valittiin eduskuntaan kevään 1919 vaaleissa.[1] Syyskuussa hänet tuomittiin kiihotuksesta kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen. Syynä oli Ruoveden työväentalolla pidetty vaalipuhe, jossa Lehtola vaati vankileireillä olevien punavankien vapauttamista.[9] Rangaistus aleni hovioikeudessa yhdeksi kuukaudeksi ja korkeimman oikeuden vahvistettua tuomion Lehtola passitettiin vankilaan kesken istuntokauden toukokuussa 1922.[10] Ainoaksi jääneen kansanedustajakautensa jälkeen Lehtola jatkoi kanttorinvirassaan kuolemaansa saakka. Pitkään Ruoveden Kautussa asunut Lehtola kuoli kotonaan 59-vuotiaana marraskuussa 1942.[1][11]

Perhe

Väinö Lehtolan puoliso oli helsinkiläinen Ida Maria Nieminen (1895-1969). Heillä oli yksi poika.[2]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e Väinö Lehtola Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 5.8.2011.
  2. ↑ a b Väinö Viljo Lehtola 25.6.2024. Geni. Viitattu 7.8.2024.
  3. ↑ Urkurin- ja lukkarintointa. Tähti, 14.7.1908, nro 74, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 7.8.2024.
  4. ↑ Musiikki-illan toimeenpanee. Helsingin Sanomat, 1.5.1921, nro 117, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 7.8.2024.
  5. ↑ H:gin T. Y. Torvisoittokunta. Uusi Suometar, 7.4.1912, nro 80, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 7.8.2024.
  6. ↑ Maaseutu | Ruovesi. Tampereen Sanomat, 29.11.1917, nro 242, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 7.8.2024.
  7. ↑ Barytonilaulaja Gustav Nieminen. Kansan Lehti, 26.3.1921, nro 69, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 7.8.2024.
  8. ↑ Salminen, B. J.: Helsingin Kirjatyöntekijäin yhdistyksen sekakuoro. Työn sävel, 1922, nro 2, s. 21. Kansalliskirjasto. Viitattu 7.8.2024.
  9. ↑ Systä, Petteri: Pelo, viha ja inhimillisyys – ruoveteläisten kohtalot osana Suomen sisällissotaa, s. 87. (Pro gradu -tutkielma) Tampere: Tampereen yliopisto, 2012. Teoksen verkkoversio (PDF).
  10. ↑ Kansanedustaja vankilaan. Maaseudun Sanomat, 30.5.1922, nro 122, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 7.8.2024.
  11. ↑ Rakennetun ympäristön kohde | Lähdeaho Siiri-tietopalvelu. Tampereen historialliset museot ja Pirkanmaan paikallismuseot. Viitattu 9.8.2024.