Vajorahkasammal

Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti aihetta Vajorahkasammal, joka on nykyään erittäin tärkeä ja vaikuttaa yhteiskunnan eri sektoreihin. Tutkimme sen alkuperää, historiaa ja kehitystä ajan myötä sekä sen vaikutusta ihmisten jokapäiväiseen elämään. Lisäksi analysoimme erilaisia ​​näkökulmia ja mielipiteitä aiheesta Vajorahkasammal, jotta voimme tarjota laajan ja täydellisen yleiskatsauksen tästä aiheesta. Tällä tutkimuksella pyrimme tarjoamaan lukijoillemme syvemmän ymmärryksen Vajorahkasammal:stä, jotta he voivat muodostaa tietoisen mielipiteen ja osallistua aiheesta käytävään keskusteluun.

Vajorahkasammal
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Suomessa: Elinvoimainen [2]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Sammalet Bryobionta
Kaari: Lehtisammalet Bryophyta
Luokka: Rahkasammalet Sphagnopsida
Lahko: Sphagnales
Heimo: Sphagnaceae
Suku: Rahkasammalet Sphagnum
Laji: majus
Kaksiosainen nimi

Sphagnum majus
(Russow) C.E.O.Jensen[3]

Katso myös

  Vajorahkasammal Wikispeciesissä
  Vajorahkasammal Commonsissa

Vajorahkasammal (Sphagnum majus) on rahkasammallaji. Se on yleisväriltään ruskeansävyinen, ylimmät lehdet ovat vihertäviä. Siitä on kaksi alalajia, Sphagnum majus subsp. majus ja Sphagnum majus subsp. norvegicum, joita tavataan myös Pohjois-Amerikassa.[4]

Ulkonäkö ja koko

Vajorahkasammal on kookas (10-30 cm) rahkasammal. Se kasvaa yleensä ainakin osittain upoksissa ja on rentokasvuinen. Sen latvus on päältä katsoen tähtimäinen. Sillä on kaksi ulospäistä ja yksi tai kaksi alaspäistä haaraa.[5] Sen varsilehdet ovat kolmiomaiset.

Levinneisyys

Vajorahkasammal kasvaa Suomessa yleisenä koko maassa.

Elinympäristö

Vajorahkasammal kasvaa vähäravinteisten nevojen rimpipinnoilla.

Lähteet

  1. ↑ Baisheva, E. & Ignatov, M.: Sphagnum majus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.8.2022. (englanniksi)
  2. ↑ Vajorahkasammal – Sphagnum majus Laji.fi. Viitattu 11.8.2022.
  3. ↑ Ulvinen, Tauno, Syrjänen, Kimmo ja Anttila, Susanna: Suomen sammalet - levinneisyys, ekologia, uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus, 2002. ISBN 952-11-1290-5
  4. ↑ Flora of North America
  5. ↑ Rikkinen, Jouko: Jäkälät ja sammalet suomen luonnossa. Otava, 2008. ISBN 978-951-1-22221-7

Aiheesta muualla