Nykymaailmassa Valentin Serov on saavuttanut suuren merkityksen kaikilla yhteiskunnan aloilla. Sen vaikutukset näkyvät ihmisten elämässä, talouden, politiikan, kulttuurin ja teknologian aloilla. Valentin Serov on aihe, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi, ja se synnyttää keskustelua, pohdintaa ja toimintaa. Kautta historian Valentin Serov on ollut jatkuva viitepiste, joka on merkinnyt merkittäviä virstanpylväitä ja muutoksia tavassamme elää ja olla yhteydessä. Tässä artikkelissa tutkimme Valentin Serov:n eri puolia ja näkökulmia, jotta voimme ymmärtää paremmin sen vaikutusta ja kattavuutta nyky-yhteiskunnassa.
Valentin Serov | |
---|---|
![]() Valentin Serov, Omakuva, 1880-luku |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 19. tammikuuta (7. tammikuuta) 1865 Pietari, Venäjän keisarikunta |
Kuollut | 5. joulukuuta (22. marraskuuta) 1911 Moskova, Venäjän keisarikunta |
Kansalaisuus | venäläinen |
Taiteilija | |
Ala | taidemaalari |
Taidesuuntaus | realismi |
|
Valentin Aleksandrovitš Serov (ven. Валенти́н Алекса́ндрович Серо́в; 19. tammikuuta (J: 7. tammikuuta) 1865 Pietari – 5. joulukuuta (J: 22. marraskuuta) 1911 Moskova) oli venäläinen taidemaalari.
Serov syntyi Pietarissa säveltäjä Aleksandr Serovin poikana. Hän opiskeli Ilja Repinin ja vuosina 1880–1885 Pietarin taideakatemiassa Pavel Tšistjakovin johdolla.
Serov tuli tunnetuksi muotokuvillaan. Hänen mallejaan olivat muiden muassa Pavel Tšistjakov, Konstantin Korovin, Isaak Levitan, Nikolai Leskov, Nikolai Rimski-Korsakov, Maria Jermolova, Tamara Karsavina ja Ida Rubinstein. Tunnettuja maalauksia ovat myös Tyttö ja persikat (1887) sekä Lapset (1899).
Serov, joka pääsi Pietarin taideakatemian täysjäseneksi vuonna 1903, jätti paikkansa vuonna 1905 protestina verisunnuntain tapahtumille. Serov oli peredvižnikkien eli kiertäviä taidenäyttelyitä järjestäneen Vaeltajat-taiteilijayhdistyksen jäsen. Hän kuoli sydänkouristukseen Moskovassa 46 vuoden ikäisenä.
Serov omisti 1900-luvun alussa Inon kylässä lähellä Terijoen rautatieasemaa sijainneen maatilan, jossa hänellä oli myös ateljee. Hän maalasi siellä joitakin maalaiselämää kuvanneita teoksia.[1]