Valkeakosken kappelikirkko
Nykymaailmassa Valkeakosken kappelikirkko on aihe, joka herättää suurta kiinnostusta ja vaikutusta yhteiskunnassa. Alkuperäisestä lähtien Valkeakosken kappelikirkko on ollut keskustelun, tutkimuksen ja kehityksen kohteena useilla näkökulmilla ja lähestymistavoilla. Kautta historian Valkeakosken kappelikirkko on ollut perustavanlaatuinen rooli ihmisten elämässä, sillä se on vaikuttanut heidän ajattelutapaan, toimintaansa ja suhtautumiseensa ympäristöönsä. Tässä artikkelissa tutkimme Valkeakosken kappelikirkko:n eri puolia ja analysoimme sen vaikutuksia eri aloilla tieteestä ja teknologiasta kulttuuriin ja taiteeseen. Lisäksi tutkimme, kuinka Valkeakosken kappelikirkko on kehittynyt ajan myötä sopeutuen sosiaalisiin ja taloudellisiin muutoksiin.
| Valkeakosken kappelikirkko | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Sijainti | Kangaskatu 9, Valkeakoski |
| Seurakunta | Sääksmäen seurakunta |
| Rakentamisvuosi | 1958 |
| Suunnittelija | Pekka Saarema |
| Materiaali | kivi |
| Istumapaikkoja | 200[1] |
 |
|
Valkeakosken kappelikirkko on arkkitehti Pekka Saareman suunnittelema 1958 rakennettu suorakaiteenmuotoinen, torniton pitkäkirkko, joka sijaitsee Valkeakosken hautausmaan yhteydessä.[2]
Kirkon pinta-ala on 450 neliömetriä, ja kirkossa on 200 istumapaikkaa. Kirkon sivuseinät ja katto on rakennettu yhteensulautuviksi. Päädyt ovat sileitä kolmiopintoja, joissa on korkeat porrastetut lasimosaiikki-ikkunat. Kirkon pääsisäänkäynti on runkohuoneen toiselta sivulta ulkonevassa rakennusosassa. 12-äänikertaiset urut on valmistanut Kangasalan urkutehdas 1960, urkujen julkisivun on suunnitellut Pekka Saarema. Alttarin lasimosaiikit Maan päältä kohti taivasta nouseva ihmisen toivo ja tuska, odotus ja ahdinko ja Risti ja elämänpuu on tehnyt taiteilija Mikko Vuorinen, samoin kuin takaikkunan mosaiikin Pyhän hengen laskeutuminen maan päälle.[2] Kirkko peruskorjattiin 2011. Vuonna 2013 valmistuneen vihkiryijyn Helka lahjoittivat kirkkoon Valkeakosken Uudet Martat.[1]
Lähteet
- ↑ a b Valkeakosken kappelikirkko Sääksmäen seurakunta. Viitattu 11.4.2015.
- ↑ a b Markku Haapio, Laura Luostarinen (toim.): Suomen kirkot ja kirkkotaide 2, s. 364. Etelä-Suomen Kustannus, 1980. ISBN 951-9064-28-1