Tässä artikkelissa aiomme tutkia aihetta Vanha valtakunta perusteellisesti. Vanha valtakunta on herättänyt niin tutkijoiden, asiantuntijoiden kuin fanienkin huomion alkuperästään sen vaikutukseen nykypäivän yhteiskuntaan. Vuosien varrella Vanha valtakunta on ollut keskeinen rooli eri aloilla politiikasta populaarikulttuuriin. Yksityiskohtaisen analyysin avulla tutkimme Vanha valtakunta:n eri puolia ja sen kehitystä ajan myötä. Tutkimuksen ja keskustelun avulla toivomme saavamme valoa tähän nykypäivän niin ajankohtaiseen aiheeseen.
Vanha valtakunta on muinaisen Egyptin historiallinen kausi, joka kesti yli viisisataa vuotta, 2686–2160 eaa.[1] tai 2655−2155 eaa.[2] Vanha valtakunta käsitti dynastiat 3−6.[2]
Vanha valtakunta oli egyptiläisen kulttuurin ensimmäinen suuri kukoistuskausi. Sen aikana faaraon mahti oli suurimmillaan, ja auringonjumala Ran pojaksi kutsutut faaraot rakennuttivat itselleen kivestä tehtyjä valtavia monumentteja, temppeleitä ja pyramideja. Kolmannen dynastian faarao Djoserin rakennuttama Sakkaran porraspyramidi oli ensimmäinen monumentaalinen kivirakennus. Suurimpien pyramidien rakentajia olivat neljännen dynastian Khufu (kreikaksi Kheops), Khafre ja Menkaure.[3] Heidän rakennuttamiensa Gizan pyramidien juurelle louhittiin myös kalliosta ihmispäistä leijonaa esittävä sfinksi.[4] Vanhan valtakunnan aikana Egyptin reliefitaide ja kirjoitus eivät vielä olleet yhtä hienostuneita kuin myöhempinä kausina[5].
Valtiontalous perustui veroina kerättyihin luonnontuotteisiin, eikä rahaa tunnettu. Valtion osuus maan tuotteista kuljetettiin faaraon varastoaittoihin, joista tavarat joko siirtyivät hovin ylläpitoon, jaettiin palkkoina virkamiehille tai vietiin maasta maksuna vieraista maista ostetuista tuotteista.[6]
Faaraot alkoivat kiinnittää huomiota ensimmäisen kataraktin eteläpuoliseen maahan.[6] Ensimmäiset todisteet Egyptin ulkomaankaupasta ovat peräisin viidenneltä dynastialta[7]. Kuudennen hallitsijasuvun aikana ensimmäinen katarakti kanavoitiin, jotta pienemmät alukset saattoivat ohittaa sen. Etelään lähetetyt retkikunnat toivat mukanaan Nubian tuotteita: norsunluuta, eebenholtsia ja kultahiekkaa.[6]
Faaraon mahti heikkeni kauden loppupuolella, kun läänien eli nomosten johtajat kahmivat itselleen lisää valtaa. Pitkäaikaisin hallitsija oli faarao Pepi II, mutta pian hänen kuolemansa jälkeen alkoivat vallanperimysriidat. Vanha valtakunta päättyi sekasortoiseen välikauteen, kun syntyi epätietoisuutta faaraon seuraajasta ja paikallinen ylimystö alkoi tavoitella valtaa.[8]