Nykymaailmassa Vimpa:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle yhteiskunnalle. Vimpa on onnistunut vangitsemaan huomiota ja herättämään intohimoista keskustelua eri aloilla ihmisten jokapäiväiseen elämään vaikuttavista vaikutuksistaan talouteen ja politiikkaan. Ajan myötä sen merkitys ja vaikutus ovat kasvaneet, mikä on herättänyt kasvavaa kiinnostusta ymmärtää sen luonnetta, seurauksia ja mahdollisia tulevia seurauksia. Tässä artikkelissa tutkimme edelleen Vimpa-ilmiötä ja keskustelemme sen merkityksestä nykyisessä kontekstissa.
Vimpa | |
---|---|
![]() |
|
Uhanalaisuusluokitus | |
Suomessa: | |
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
Lahko: | Karppikalat Cypriniformes |
Alalahko: | Särkikalat Cyprinoidei |
Heimo: | Särjet Leuciscidae |
Alaheimo: | Särjet Leuciscinae |
Suku: | Vimba |
Laji: | vimba |
Kaksiosainen nimi | |
Vimba vimba |
|
Katso myös | |
Vimpa (Vimba vimba) on särkien heimoon kuuluva vaelluskala, joka Suomessa elää murtovedessä ja nousee jokiin kutemaan toukokuun alkupuolella.
Vimpa kasvaa korkeintaan 40 senttimetrin pituiseksi ja kilon painoiseksi. Kutuasussa koiraan selkäpuoli on tumman siniharmaa ja vatsa kellertävä. Vimman erottaa lahnasta sen turpeasta nokkamaisesta yläleuasta. Muita vimpaa jonkin verran muistuttavia suomalaisia kalalajeja ovat seipi, siika, sorva, särki, säyne, toutain ja turpa.
Vimpa on eurooppalainen kala, jonka levinneisyys rajoittuu maanosan itäosaan. Esiintymisalue ulottuu Elbestä ja Tonavasta Kaspianmereen lännestä laskeviin jokiin. Itämeren, Kaspianmeren ja Mustanmeren vimpakannat ovat toisistaan erillään, ja Kaspianmeren vimpa luetaankin omaksi alalajikseen. Suomessa vimpa nousee satunnaisesti Perämereenkin laskeviin jokiin, mutta sen vakiintunut levinneisyys ulottuu Isojokeen saakka. Jokien patoaminen rajoittaa sen nousua useisiin jokiin.
Vimpa on aiemmin ollut Suomessa silmälläpidettävä laji, mutta runsastumisen myötä sen luokitus on muutettu vuonna 2010[3]. Kanta romahti 1900-luvun jälkipuolella vesien saastumisen ja jokien patoamisen takia. Esimerkiksi Vantaanjoessa sen elpymiseen ovat vaikuttaneet joen puhdistuminen ja Vanhankaupunginkoskeen tehdyt muutokset. Siellä kutevia vimpoja on useita tuhansia.[4]
Vimman on kerrottu olevan erityisen hanakka karkaamaan liistekatiskasta, kun se on kyennyt päällään ”purastamaan” aukkoja pyydyksen seinään.[5]