Vittorio Giannini

Vittorio Giannini:n teema on yksi kiehtovimmista ja kiehtovimmista, mitä nykyään on olemassa. Vittorio Giannini on jo vuosia kiinnittänyt asiantuntijoiden ja fanien huomion ja synnyttänyt loputtomia keskusteluja ja teorioita sen merkityksestä ja merkityksestä. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti tärkeimpiä Vittorio Giannini:een liittyviä näkökohtia sen alkuperästä sen vaikutuksiin nyky-yhteiskunnassa. Yksityiskohtaisen analyysin avulla pyrimme valaisemaan tätä arvoituksellista aihetta ja tarjoamaan täydellisemmän ja selkeämmän näkemyksen sen merkityksestä nykymaailmassa.

Vittorio Giannini (19. lokakuuta 1903 Philadelphia, Pennsylvania – 28. marraskuuta 1966 New York, New York) oli yhdysvaltalainen säveltäjä. Hän syntyi ammattimuusikoiden perheeseen ja pääsi suorittamaan neljävuotisia opintoja Milanon Verdi-konservatorioon yhdeksän vuoden iässä. Myöhemmin Giannini opiskeli Juilliard Schoolissa pääasiassa Rubin Goldmarkin johdolla. Richard Strauss antoi 1930-luvulla tunnustusta Gianninin oopperoille Lucedia ja The Scarlet Letter.[1]

Myöhemmin Giannini sävelsi muun muassa seitsemän sinfoniaa, toistakymmentä oopperaa ja musiikkia puhallinorkesterille. Etenkin puhallinorkesterille sävelletystä kolmannesta sinfoniasta tuli menestysteos. Gianninin tyyli kehittyi 1960-luvulla aiempaa dissonoivammaksi ja ilmaisultaan syvemmäksi. Hän opetti Juilliard Schoolissa, Manhattan School of Musicissa ja Curtis Institutessa. Oppilaisiin kuuluivat John Corigliano, Nicolas Flagello, David Amram ja Thomas Pasatieri. Giannini oli vuonna 1965 North Carolina School of the Artsin perustajajohtaja.[1]

Giannini kuoli sydänkohtaukseen 63-vuotiaana.[2]

Lähteet