Vuoleenjoki

Nykymaailmassa Vuoleenjoki on keskeinen paikka elämässämme. Vuoleenjoki on yhteiskunnallisen vaikutuksensa, historiallisen merkityksensä tai populaarikulttuuriin kohdistuvan vaikutuksensa vuoksi aihe, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi. Vuoleenjoki on ollut keskustelun ja keskustelun aiheena jo monta vuotta, ja sen merkitys on vain kasvanut ajan myötä. Tässä artikkelissa tutkimme Vuoleenjoki:n eri näkökohtia analysoimalla sen kehitystä ajan myötä, sen vaikutusta tämän päivän yhteiskuntaan ja sen merkitystä nykymaailmassa.

Vuoleenjoki
Авлога, Avloga
Maanosa Eurooppa
Maat Venäjä
Alue Leningradin alue
Piiri Seuloskoi
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Nevan vesistö
Valuma-alue Vuoleenjoen valuma-alue
Pinta-ala 385 km² [1]
Joen uoman kohteita
Alkulähde Syvä- ja Matalajärvet, Toksova
  60.2401°N, 60.2401°E
Laskupaikka Laatokka [2]
  60.4530°N, 30.7993°E
Sivu-uomat Sokelovanjoki, Vatioja,
Mittaustietoja
Laskukorkeus 4,8 m [3]
Pituus 54 km [1]
Muuta

Vuoleenjoki [4] (myös Aulokka, ven. А́влога, Avloga [1]) on Laatokkaan laskeva joki Leningradin alueen Seuloskoin piirissä. Sen pituus on 54 kilometriä ja valuma-alueen laajuus 385 neliökilometriä.[1]

Vuoleenjoki saa alkunsa Toksovan pohjoispuolelta Hittolan kylän vieressä sijaitsevista Syvä- ja Matalajärvistä. Se virtaa ensin kohti pohjoista, kääntyy Kuivaisin lähistöllä itään ja Vuolejärven (Волоярви, Volojarvi) kohdalla jälleen pohjoiseen laskien Ala-Miikkulaisin satamalahteen. Suurimmat sivujoet ovat Vatioja eli Vatijoki (ven. Ватйоки, Vatjoki) ja Sokelovanjoki (Сокилов, Sokilov). Vuoleenjokea saastuttavat maatalouden ja asutuksen jätevedet [5].[1][a]

Joen keski- ja alajuoksulla oli ennen toista maailmansotaa Vuoleen ja Miikkulaisin luterilaisiin seurakuntiin kuuluneita inkeriläiskyliä. Suljettuun sotilasalueeseen kuuluva alajuoksu on nykyään täysin asumaton.

  • Vuoleenjoen valuma-aluetta vuoden 1954 kartassa
    Vuoleenjoen valuma-aluetta vuoden 1954 kartassa

Huomioita

  1. ↑ Asia on luettu venäjänkielisen Wikipedian artikkelista ru:Авлога.

Lähteet

  1. ↑ a b c d e Avloga (А́влога) (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 7.1.2022. (venäjäksi)
  2. ↑ Laatokka (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 7.1.2022. (venäjäksi)
  3. ↑ Kuusisto, Esko: Luoteis-Venäjä on vetten Venäjä. Vesitalous, 2006, 47. vsk, nro 5, s. 7–10. Helsinki: Ympäristöviestintä YVT Oy. ISSN 0505-3838 Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 8.1.2022.
  4. ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 26. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2 Teoksen verkkoversio Viitattu 9.10.2015.
  5. ↑ Projekt Generalnogo plana Kuivozovskogo selskogo poselenija Vsevoložskogo munitsipalnogo raiona Leningradskoi oblasti: Materialy po obosnovaniju projekta generalnogo plana. Tom II, kniga 1: Analiz sostojanija territorii, problem i napravleni jejo kompleksnogo razvitija 2011. Sankt-Peterburg: NIIPG gradostoitelstva. Arkistoitu 30.4.2013. Viitattu 18.11.2011. (venäjäksi)