Väkäkärsämadot
Väkäkärsämadot on aihe, joka on herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua viime vuosina. Tämä aihe, joka tunnetaan merkityksellisyydestään nyky-yhteiskunnassa, on kiinnittänyt akateemikkojen, tutkijoiden, poliitikkojen ja suuren yleisön huomion. Ajan myötä Väkäkärsämadot jatkaa kehittymistään ja tarjoaa uusia haasteita ja mahdollisuuksia opiskelijoille tai siihen osallistuville. Tässä artikkelissa tutkimme Väkäkärsämadot:n eri näkökohtia ja sen vaikutuksia eri alueilla sekä trendejä ja tulevaisuudennäkymiä, joita tämän kiehtovan aiheen ympärille kuvitellaan.
| Väkäkärsämadot | |
|---|---|
 Profilicollis altmani |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Alakunta: | Eumetazoa |
| Pääjakso: |
Väkäkärsämadot Acanthocephala Kohlreuther, 1771 |
| Luokat | |
|
|
| Katso myös | |
Väkäkärsämadot (Acanthocephala) on eläinkunnan pääjakso. Tunnetut tuhatkunta lajia elävät aikuisvaiheessaan loisina selkärankaisten suolistossa. Toukkavaiheen väli-isäntinä toimivat puolestaan niveljalkaiset (hyönteiset ja äyriäiset).
Ruumiin etupäässä on ulos työnnettävä, sylinterinmuotoinen koukkupintainen kärsä eli proboscis, jolla mato tarrautuu isäntäeläimen suolistoon. Madolla itsellään ei ole ruoansulatuselimistöä, vaan ravinto imeytyy ihon läpi. Väkäkärsämadoista esimerkiksi Echinorhynchus-lajit elävät kaloissa, toiset suvut taas loisivat linnuissa, nisäkkäissä tai sammakkoeläimissä. Poikkeuksellisen suuri laji on sioissa loisiva 50 cm pitkäksi kasvava jättiväkäkärsämato (Macracanthorhynchus hirundinaceus). Väkäkärsämadot eivät loisi ihmisessä.
Lähteet
- Tirri, Rauno ym.: Biologian sanakirja. Otava, 2001. ISBN 951-1-17618-8
Aiheesta muualla
- Laji.fi: Väkäkärsämadot (Acanthocephala)
- ITIS: Acanthocephala (englanniksi)