Wanda Jackson

Wanda Jackson
Wanda Jackson vuonna 1970.
Henkilötiedot
Koko nimi	Wanda Lavonne Jackson
Syntynyt	20. lokakuuta 1937 (ikä 87) Maud, Oklahoma, Yhdysvallat
Ammatti	laulaja-lauluntekijä
Muusikko
Taiteilijanimi	The Queen of Rockabilly The First Lady of Rockabilly
Laulukielet	englanti
Aktiivisena	1954–2021
Tyylilajit	rockabilly, country, gospel
Soittimet	kitara, piano
Levy-yhtiöt	Decca Records Capitol Records CMH Records Third Man Records Word Records Myrrh
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Kotisivut
Infobox OK

Wanda Lavonne Jackson (s. 20. lokakuuta 1937 Maud, Oklahoma) on yhdysvaltalainen laulaja, lauluntekijä, pianisti ja kitaristi. Jackson on yksi ensimmäisistä naisista, jotka raivasivat tiensä läpi 1950- ja 60-lukujen miesvaltaisen rock ’n’ rollin maailman. Häntä pidetään usein ensimmäisenä naispuolisena rockabilly-laulajana ja myös merkittävänä tienraivaajana naisille rock-musiikissa ylipäätään.^[1]

Jackson menestyi erityisesti 1950-luvun puolivälissä ja 1960-luvulla. Hänen tunnetuimpia hittejään ovat muun muassa Tears Will Be the Chaser for Your Wine, A Woman Lives for Love ja Fancy Satin Pillows. Hänet tunnetaan julkisuudessa myös suhteestaan Elvis Presleyn kanssa 1950-luvun puolivälissä. Wanda pääsi Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 2009.^[1]

Wanda Jackson syntyi Oklahomassa, 20. lokakuuta 1937. Hänen isänsä Tom oli itsekin countrylaulaja, jonka ura katkesi laman aikana. Perhe muutti perheen Kaliforniaan vuonna 1941. Hän osti Wandalle ensimmäisen kitaran kaksi vuotta myöhemmin ja antoi hänelle opetusta ja rohkaisi myös pianon soittoon. Lisäksi Tom vei tyttärensä katsomaan esiintyjiä kuten Tex Williams ja Bob Wills, jotka jättivät pysyvän vaikutuksen nuoreen Wandaan.^[1]

Perhe muutti takaisin Oklaholmaan, kun Wanda oli 12-vuotias. Vuonna 1952 hän voitti paikallisen kykykilpailun ja sai 15-minuuttisen päivittäisen ohjelman KLPR-radiokanavalle. Ohjelman kesto kasvoi pian puoleen tuntiin, ja se jatkui koko hänen teinivuotensa ajan. Hän oli vielä lukiossa, kun countrylaulaja Hank Thompson kuuli hänet radiossa vuonna 1954 ja pyysi häntä levyttämään yhtyeensä Brazos Valley Boys kanssa.^[1]

Jackson levytti useita kappaleita yhtyeen kanssa, mukaan lukien dueton ”You Can't Have My Love” yhtyeen johtaja Billy Grayn kanssa. Kappaleesta, joka julkaistiin Decca-levymerkillä, tuli valtakunnallinen hitti, ja Jacksonin ura lähti nousuun. Hän halusi Capitol-levy-yhtiölle (jolla Thompson oli), mutta kun yhtiö kieltäytyi, hän allekirjoitti sopimuksen Deccan kanssa.^[1]

Jackson halusi valmistua lukiosta ennen kiertue-elämää, ja kun hän lähti tien päälle, hänen isänsä lähti mukaan. Jacksonin äiti ompeli ja suunnitteli esiintymisasuja, ja Jackson on myöhemmin todennut: ”Minä toin glamourin countrymusiikkiin, hapsumekot, korkokengät ja pitkät korvakorut.” ^[1]

Kun hän aloitti kiertämisen vakavissaan vuosina 1955–1956, hän päätyi samalle kiertueelle Elvis Presleyn kanssa, ja he ystävystyivät nopeasti. Jackson kertoi, että Elvis, hänen isän ohella rohkaisi häntä laulamaan rockabillya. He myös seurustelivat hetken, ja tarinan mukaan Elvis jopa kosi, mutta Jackson kieltäytyi.^[1]

Vuonna 1956 Jackson allekirjoitti vihdoin sopimuksen Capitol-levy-yhtiön kanssa, ja yhteistyö jatkui 1970-luvun alkuun saakka. Hänen levytysuransa vaihteli countrymusiikin ja rockabillyn välillä. Usein singlen A-puolella oli toista tyyliä ja B-puolella toista. Vuonna 1958 hän levytti rockabillyhitin ”Fujiyama Mama”, josta tuli suuri hitti Japanissa.^[1]

Jacksonin versio kappaleesta ”Let's Have a Party”, jonka Elvis oli levyttänyt aiemmin, nousi Yhdysvaltain Top 40 -listalle vuonna 1960, ja tämän jälkeen hänen yhtyeensä otti nimekseen The Party Timers. Vuotta myöhemmin hän palasi countrylistojen kärkikymmenikköön kappaleilla ”Right or Wrong” ja ”In the Middle of a Heartache”. Vuonna 1965 hän nousi Saksan listoille saksankielisellä kappaleella ”Santa Domingo”. Vuonna 1966 hän saavutti jälleen Yhdysvaltain Top 20 -sijoituksia kappaleilla ”The Box It Came In” ja ”Tears Will Be the Chaser for Your Wine”. Jacksonin suosio jatkui koko 1960-luvun loppuun.^[1]

Jackson kiersi säännöllisesti, oli kahdesti ehdolla Grammy-palkinnon saajaksi. Hän oli merkittävä vetonaula Las Vegasissa 1950-luvun puolivälistä 1970-luvulle. Hän meni naimisiin IBM-ohjelmoija Wendell Goodmanin kanssa vuonna 1961. Sen sijaan että hän olisi lopettanut uransa, kuten monet naisartistit silloin tekivät, Goodman jätti oman työnsä ja alkoi hoitaa vaimonsa uraa. Hän tuotti myös Jacksonin syndikoidun TV-ohjelman Music Village. 1960-luvun lopulla Jackson vetäytyi hetkeksi rockabillystä ja keskittyi enemmän gospel-musiikkiin.^[1]

Vuonna 1971 Jackson ja Wendell kääntyivät kristityiksi, ja Wanda sanoi uskon auttaneen heidän avioliittoaan vaikeassa vaiheessa. Hän julkaisi ensimmäisen gospelalbuminsa Praise the Lord vuonna 1972 Capitolilla, ennen kuin siirtyi kristilliseen Myrrh-levymerkkiin, jonka kautta julkaisi kolme albumia lisää. Vuonna 1977 hän siirtyi jälleen uudelle gospel-levymerkille, Word Recordsille, ja julkaisi kaksi lisää kristillis tyylistä albumia. Vasta 1980-luvulta lähtien alettiin uudelleen arvostaa hänen panostaan rockin historiaan.^[1]

1980-luvun alussa Jackson kutsuttiin Eurooppaan esiintymään rockabilly- ja countryfestivaaleilla, joissa varhaisen rockin tähdet löysivät yhä innostuneen yleisön. Jacksonin esitykset otettiin vastaan suurella innolla, ja hän alkoi esiintyä säännöllisesti Euroopassa ja Britanniassa, samalla kun jatkoi gospel-kiertuettaan Yhdysvalloissa. Samaan aikaan useat amerikkalaiset countrylaulajat, kuten Pam Tillis, Jann Browne ja Rosie Flores, mainitsivat Jacksonin esikuvakseen.^[1]

Vuonna 1995 Flores julkaisi rockabilly-albumin Rockabilly Filly ja kutsui Jacksonin laulamaan kaksi duettoa hänen kanssaan. Samana vuonna Jackson lähti hänen kanssaan laajalle Yhdysvaltain kiertueelle – se oli hänen ensimmäinen maallinen kiertueensa sitten 1970-luvun, ja hän palasi klubiyleisöjen pariin.^[1]

Vuoden 2003 Live and Still Kickin' sisälsi kaksi New Yorkin keikkaa vuodelta 2002, joissa Jackson oli jälleen valokeilassa. Samana vuonna ilmestyi myös uusi studioalbumi Heart Trouble, jolla hän teki yhteistyötä muusikoiden kuten Elvis Costellon, Dave Alvinin ja The Cramps -yhtyeen kitaristin Poison Ivyn kanssa. Vuonna 2006 julkaistu I Remember Elvis sisälsi hänen tulkintojaan Elvis Presleyn tunnetuista kappaleista, sekä muisteluita heidän ystävyydestään.^[1]

Vuonna 2010 Jackson palasi studioon levyttääkseen albumin Jack Whiten kanssa. Levyllä soittivat myös Karen Elson, Raconteursin jäseniä ja Carl Broemel My Morning Jacketista. Tuloksena syntyi The Party Ain’t Over, joka julkaistiin vuoden 2011 alussa. Jacksonin 31. studioalbumi, Unfinished Business (2012), oli Justin Townes Earlen tuottama ja sisälsi sekä alkuperäismateriaalia että covereita artisteilta kuten Woody Guthrie, Etta James ja Bobby Womack. Toinen uraauurtava naisrockari Joan Jett tuotti vuoden 2021 albumin Encore. Samana vuonna 2021 Jackson lopetti uransa.^[1]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Wanda Jackson Wikimedia Commonsissa