Wimbledonin tennisturnaus 2011

Tässä artikkelissa aiomme sukeltaa Wimbledonin tennisturnaus 2011:n kiehtovaan maailmaan, tutkia sen eri puolia ja pohtia sen merkitystä ja vaikutusta elämäämme. Kautta historian Wimbledonin tennisturnaus 2011:llä on ollut keskeinen rooli yhteiskunnassa, ja se on vaikuttanut tapaamme, jolla elämme, ajattelemme ja suhtaudumme ympäröivään maailmaan, ja muovannut sitä. Kattavan ja rikastavan analyysin avulla tutkimme Wimbledonin tennisturnaus 2011:n useita ulottuvuuksia sen alkuperästä sen nykyiseen kehitykseen. Samoin uppoudumme asiantuntijoiden erilaisiin näkökulmiin ja mielipiteisiin aiheesta tavoitteenamme tarjota kattava ja yksityiskohtainen näkemys Wimbledonin tennisturnaus 2011:stä ja sen merkityksestä nykyään. Tämä artikkeli on epäilemättä ainutlaatuinen tilaisuus sukeltaa Wimbledonin tennisturnaus 2011:n jännittävään universumiin ja ymmärtää sen todellista merkitystä elämässämme.

Wimbledonin tennisturnaus 2011
Päivämäärä:   20. kesäkuuta – 3. heinäkuuta
Vuosikerta:   125.
Mestarit
Miesten kaksinpeli
Serbia Novak Đoković
Naisten kaksinpeli
Tšekki Petra Kvitová
Miesten nelinpeli
Yhdysvallat Bob Bryan / Yhdysvallat Mike Bryan
Naisten nelinpeli
Tšekki Květa Peschke / Slovenia Katarina Srebotnik
Sekanelinpeli
Itävalta Jürgen Melzer / Tšekki Iveta Benešová
Wimbledonin tennisturnaus
 < 2010 2012 > 

Vuoden 2011 Wimbledonin tennisturnaus pelattiin 20. kesäkuuta – 3. heinäkuuta 2011 Wimbledonissa, Lontoossa. Se oli kaikkiaan 125. Wimbledonin tennisturnaus ja vuoden kolmas Grand Slam -turnaus. Naisten mestaruuden voitti Petra Kvitová, joka saavutti ensimmäisen Grand Slam -voittonsa[1]. Miesten turnauksen voitti ensimmäistä kertaa urallaan Novak Đoković, joka voitti loppuottelussa Rafael Nadalin.[2]

Kaksinpelien puolustavat mestarit olivat miehissä Espanjan Rafael Nadal ja naisissa Yhdysvaltain Serena Williams. Nelinpelien puolustavat mestarit olivat miehissä Itävallan Jürgen Melzer ja Saksan Philipp Petzschner sekä naisissa Yhdysvaltain Vania King ja Kazakstanin Jaroslava Švedova. Sekanelinpelin puolustava mestaripari oli Intian Leander Paes ja Zimbabwen Cara Black.

Turnaukseen otettiin käyttöön kaksi uutta kenttää, kolmoskenttä sekä neloskenttä.[3] Turnauksen 125-vuotisjuhlan kunniaksi teksti "125 Years" näkyy useassa eri paikassa.[4]

Poisjäännit

Kaksi kertaa Yhdysvaltain avoimet voittanut Kim Clijsters joutui jäämään pois turnauksesta jalkavamman vuoksi. Hän olisi ollut muuten turnauksessa toiseksi sijoitettu.[5] Alisa Kleibanova jätti turnauksen väliin sairauden vuoksi.[6]

Tapahtumia

Ensimmäisen kierroksen ottelupareja arvottaessa John Isner ja Nicolas Mahut arvottiin viime vuoden tapaan toisiaan vastaan. Viime vuonna he pelasivat kaikkien aikojen pisimmän tennisottelun, jonka Isner voitti.[7] Myös tällä kertaa Isner oli vahvempi, kun häi vei voiton suoraan kolmessa erässä.[8] Miesten puolella kolmannen kierroksen suurimmasta yllätyksestä vastasi maailmanlistan sijalla 158 oleva Australian 18-vuotias Bernard Tomic, joka voitti suoraan kolmessa erässä Ruotsin viidenneksi sijoitetun Robin Söderlingin. Turnauksen jälkeen julkaistavalla maailmanlistalla Tomic nousee Australian ykköspelaajaksi Lleyton Hewittin ohi.[9] Roger Federer hävisi edellisen vuoden tapaan puolivälieräottelunsa, tällä kertaa Jo-Wilfried Tsongalle, joka voitti viisieräisen ottelun.[10] Novak Đoković selviytyi ensimmäisen kerran urallaan Wimbledonin loppuotteluun, ja varmisti näin nousunsa maailmanlistan ykköseksi.[11]

Venus ja Serena Williams tekivät loukkaantumisten jälkeen paluun kilpakentille juuri ennen Wimbledonia. Viime vuoden mestari Serena oli lähes vuoden mittaisella kilpailutauolla.[12] Ranskan avoimet voittanut kolmanneksi sijoitettu Li Na hävisi toisella kierroksella Sabine Lisickille.[13] Turnauksessa toiseksi sijoitettu Vera Zvonarjova putosi jatkosta kolmannella kierroksella hävittyään 32:nneksi sijoitetulle Tsvetana Pironkovalle.[14] Neljännellä kierroksella jatkosta putosivat molemmat Williamsit. Venus hävisi Pironkovalle ja Serena Marion Bartolille.[15] Ykköseksi sijoitettu Caroline Wozniacki hävisi neljännellä kierroksella Dominika Cibulkoválle.[16]

Sijoitetut pelaajat

Pääartikkeli: Miesten kaksinpeli Wimbledonin tennisturnauksessa 2011

Miesten kaksinpeli

  1. Espanja Rafael Nadal (loppuottelu, hävisi Novak Đokovićille)
  2. Serbia Novak Đoković (mestari)
  3. Sveitsi Roger Federer (puolivälierät, hävisi Jo-Wilfried Tsongalle)
  4. Yhdistynyt kuningaskunta Andy Murray (välierät, hävisi Rafael Nadalille)
  5. Ruotsi Robin Söderling (3. kierros, hävisi Bernard Tomicille)
  6. Tšekki Tomáš Berdych (4. kierros, hävisi Mardy Fishille)
  7. Espanja David Ferrer (4. kierros, hävisi Jo-Wilfried Tsongalle)
  8. Yhdysvallat Andy Roddick (3. kierros, hävisi Feliciano Lópezille)
  9. Ranska Gaël Monfils (3. kierros, hävisi Łukasz Kubotille)
  10. Yhdysvallat Mardy Fish (puolivälierät, hävisi Rafael Nadalille)
  11. Itävalta Jürgen Melzer (4. kierros, hävisi Xavier Malisselle)
  12. Ranska Jo-Wilfried Tsonga (välierät, hävisi Novak Đokovićille)
  13. Serbia Viktor Troicki (2. kierros, hävisi Yen-hsun Lulle)
  14. Sveitsi Stanislas Wawrinka (2. kierros, hävisi Simone Bolellille)
  15. Ranska Gilles Simon (3. kierros, hävisi Juan Martín del Potrolle)
  16. Espanja Nicolás Almagro (3. kierros, hävisi Mihail Južnyille)
  17. Ranska Richard Gasquet (4. kierros, hävisi Andy Murraylle)
  18. Venäjä Mihail Južnyi (4. kierros, hävisi Roger Federerille)
  19. Ranska Michaël Llodra (4. kierros, hävisi Novak Đokovićille)
  20. Saksa Florian Mayer (2. kierros, hävisi Xavier Malisselle)
  21. Espanja Fernando Verdasco (2. kierros, hävisi Robin Haaselle)
  22. Ukraina Aleksandr Dolgopolov (1. kierros, hävisi Fernando Gonzálezille)
  23. Serbia Janko Tipsarević (1. kierros, hävisi Ivo Karlovićille)
  24. Argentiina Juan Martín del Potro (4. kierros, hävisi Rafael Nadalille)
  25. Argentiina Juan Ignacio Chela (2. kierros, hävisi Alex Bogomolov Jr.:lle)
  26. Espanja Guillermo García-López (2. kierros, hävisi Karol Beckille)
  27. Kroatia Marin Čilić (1. kierros, hävisi Ivan Ljubičićille)
  28. Argentiina David Nalbandian (3. kierros, hävisi Roger Federerille)
  29. Venäjä Nikolai Davydenko (1. kierros, hävisi Bernard Tomicille)
  30. Brasilia Thomaz Bellucci (1. kierros, hävisi Rainer Schüttlerille)
  31. Kanada Milos Raonic (2. kierros, hävisi Gilles Müllerille)
  32. Kypros Marcos Baghdatis (3. kierros, hävisi Novak Đokovićille)
Pääartikkeli: Naisten kaksinpeli Wimbledonin tennisturnauksessa 2011

Naisten kaksinpeli

  1. Tanska Caroline Wozniacki (4. kierros, hävisi Dominika Cibulkoválle)
  2. Venäjä Vera Zvonarjova (3. kierros, hävisi Tsvetana Pironkovalle)
  3. Kiina Li Na (2. kierros, hävisi Sabine Lisickille)
  4. Valko-Venäjä Viktoryja Azarenka (välierät, hävisi Petra Kvitoválle)
  5. Venäjä Marija Šarapova (loppuottelu, hävisi Petra Kvitoválle)
  6. Italia Francesca Schiavone (3. kierros, hävisi Tamira Paszekille)
  7. Yhdysvallat Serena Williams (4. kierros, hävisi Marion Bartolille)
  8. Tšekki Petra Kvitová (mestari)
  9. Ranska Marion Bartoli (puolivälierät, hävisi Sabine Lisickille)
  10. Australia Samantha Stosur (1. kierros, hävisi Melinda Czinkille)
  11. Saksa Andrea Petkovic (3. kierros, hävisi Ksenija Pervakille)
  12. Venäjä Svetlana Kuznetsova (3. kierros, hävisi Yanina Wickmayerille)
  13. Puola Agnieszka Radwańska (2. kierros, hävisi Petra Cetkovskálle)
  14. Venäjä Anastasija Pavljutšenkova (2. kierros, hävisi Nadja Petrovalle)
  15. Serbia Jelena Janković (1. kierros, hävisi María José Martínez Sánchezille)
  16. Saksa Julia Görges (3. kierros, hävisi Dominika Cibulkoválle)
  17. Viro Kaia Kanepi (1. kierros, hävisi Sara Erranille)
  18. Serbia Ana Ivanović (3. kierros, hävisi Petra Cetkovskálle)
  19. Belgia Yanina Wickmayer (4. kierros, hävisi Petra Kvitoválle)
  20. Kiina Peng Shuai (4. kierros, hävisi Marija Šarapovalle)
  21. Italia Flavia Pennetta (3. kierros, hävisi Marion Bartolille)
  22. Israel Shahar Pe'er (1. kierros, hävisi Ksenija Pervakille)
  23. Yhdysvallat Venus Williams (4. kierros, hävisi Tsvetana Pironkovalle)
  24. Slovakia Dominika Cibulková (puolivälierät, hävisi Marija Šarapovalle)
  25. Slovakia Daniela Hantuchová (3. kierros, hävisi Viktoryja Azarenkalle)
  26. Venäjä Marija Kirilenko (3. kierros, hävisi Serena Williamsille)
  27. Australia Jarmila Gajdošová (3. kierros, hävisi Caroline Wozniackille)
  28. Venäjä Jekaterina Makarova (1. kierros, hävisi Christina McHalelle)
  29. Italia Roberta Vinci (3. kierros, hävisi Petra Kvitoválle)
  30. Yhdysvallat Bethanie Mattek-Sands (1. kierros, hävisi Misaki Doille)
  31. Tšekki Lucie Šafářová (2. kierros, hävisi Klára Zakopaloválle)
  32. Bulgaria Tsvetana Pironkova (puolivälierät, hävisi Petra Kvitoválle)

Lähteet

  1. ↑ Petra Kvitova valloitti Wimbledonin YLE Urheilu. Viitattu 2.7.2011.
  2. ↑ Novak Djokovic Wimbledonin valtias YLE Urheilu. Viitattu 3.7.2011.
  3. ↑ A new Show Court at Wimbledon wimbledon.com. Viitattu 26.6.2011. (englanniksi)
  4. ↑ 125th Championships Celebrations wimbledon.com. Arkistoitu 8.6.2011. Viitattu 26.6.2011. (englanniksi)
  5. ↑ Kim Clijsters jää pois Wimbledonista YLE Urheilu. Viitattu 16.6.2011.
  6. ↑ Kleybanova withdraws from Wimbledon sports.ru. Arkistoitu 13.6.2011. Viitattu 16.6.2011. (englanniksi)
  7. ↑ Uskomaton arpa - tenniksen "ME-ottelu" uusitaan YLE Urheilu. Viitattu 26.6.2011.
  8. ↑ Kaikkien aikojen tennisottelun kakkososa jäi torsoksi MTV3. Viitattu 26.6.2011.
  9. ↑ Australian teinitähti teki jättiyllätyksen YLE Urheilu. Viitattu 26.6.2011.
  10. ↑ Wimbledonissa jättiyllätys - Federer jälleen ulos YLE Urheilu. Viitattu 29.6.2011.
  11. ↑ Djokovic finaaliin ja maailmanlistan kärkeen YLE Urheilu. Viitattu 2.7.2011.
  12. ↑ Williamsien paluu sähköistää Wimbledonia YLE Urheilu. Viitattu 26.6.2011.
  13. ↑ Ranskan avointen mestari ulos Wimbledonista YLE Urheilu. Viitattu 26.6.2011.
  14. ↑ Kakkossijoitettu katsomoon Wimbledonissa YLE Urheilu. Viitattu 26.6.2011.
  15. ↑ Williamsien unelmat murskaksi YLE Urheilu. Viitattu 28.6.2011.
  16. ↑ Naisten tennisykkösen urakka päättyi YLE Urheilu. Viitattu 28.6.2011.

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Wimbledonin tennisturnaus 2011.