Tässä artikkelissa tutkimme Winston Churchillin kunnianosoitukset:n kiehtovaa maailmaa yksityiskohtaisesti. Tämä aihe on herättänyt kaiken ikäisten ja elämänalojen ihmisten mielenkiinnon alkuperästään sen vaikutuksiin nyky-yhteiskunnassa. Vuosien varrella Winston Churchillin kunnianosoitukset on kehittynyt eri tavoin vaikuttaen kulttuuriin, teknologiaan, tieteeseen ja paljon muuta. Kattavan analyysin avulla perehdymme Winston Churchillin kunnianosoitukset:n tärkeimpiin näkökohtiin ja analysoimme sen merkitystä ja vaikutuksia nykymaailmassa. Tutkimme Winston Churchillin kunnianosoitukset:n monia puolia ja sen merkitystä nykyaikaisessa kontekstissa kriittisestä ja reflektoivasta näkökulmasta tarjoamalla lukijalle tietoisen ja valaisevan näkökulman tähän jännittävään aiheeseen.
Winston Churchill otti elämänsä aikana vastaan lukuisia palkintoja ja muita kunnianosoituksia.
Vuonna 1963 Churchillista tuli ensimmäinen henkilö, jolle myönnettiin Yhdysvaltain kunniakansalaisuus. Todistuksen kunniakansalaisuudesta otti vastaan Churchillin poika Randolph.[1] Äiti Teresan lisäksi Churchill on tähän asti ainoa henkilö, joka on saanut kyseisen kunnianosoituksen omana elinaikanaan. Kaikkiaan kunniakansalaisuus on myönnetty vain kahdeksan kertaa.[2]
Vuonna 1945 kuningas Yrjö VI tarjosi Churchillille herttuan arvonimeä Doverin herttuakunnassa sekä nimitystä sukkanauharitarikuntaan. Churchill kuitenkin kieltäytyi molemmista kunnianosoituksista.[3][4] Kymmenen vuotta myöhemmin Churchillin jättäessä pääministerin virkansa kuningatar Elisabet II tarjosi tälle uudelleen herttuan arvonimeä. Tällä kertaa kyseessä olisi ollut Lontoon herttua, ennenkuulumaton nimitys johtuen sen viittauksesta pääkaupunkiin. Churchill kieltäytyi tälläkin kertaa, mutta oli jo ottanut vastaan nimityksen sukkanauharitarikuntaan.[5][6]
Kun Churchill kuoli, kuningatar Elisabet II määräsi pidettäväksi valtiolliset hautajaiset.[7] Vastaava kunnia oli aiemmin myönnetty mm. Horatio Nelsonille ja Arthur Wellesleylle.[6] Seuraavan kerran valtiolliset hautajaiset järjestettiin vasta Elisabet II:lle vuonna 2022.[8]
Churchillin arkun ollessa esillä yli miljoona ihmistä kävi jättämässä hyvästit. Hautajaiset pidettiin 30. tammikuuta 1965. Siunaustilaisuuteen St Paulin katedraalissa osallistui 3000 henkilöä, joihin kuului viisi monarkia, 16 pääministeriä ja kuusi valtionpäämiestä. BBC:n televisioima lähetys kesti neljä tuntia ja sen selosti kokonaisuudessaan Richard Dimbleby, jota onneteltiin jälkikäteen vuolaasti suoritetusta urakasta.[9][10]
Lähde:[11]
Lähde:[11]
Maa | Yliopisto | Ajankohta | Tieteenala | Lähde |
---|---|---|---|---|
![]() |
Belfastin yliopisto | 1926 | oikeustiede | [13] |
![]() |
Harvardin yliopisto | 1943 | oikeustiede | [13] |
![]() |
Rochesterin yliopisto | 1941 | oikeustiede | [14] |
![]() |
McGill-yliopisto | 1944 | oikeustiede | [15] |
![]() |
Aberdeenin yliopisto | 1946 | oikeustiede | [16] |
![]() |
Westminster College | 1946 | oikeustiede | [17] |
![]() |
Leidenin yliopisto | 1946 | – | [18] |
![]() |
Kööpenhaminan yliopisto | 1950 | filosofia | [19] |
Churchill sai vuonna 1953 Nobelin kirjallisuuspalkinnon tunnustuksena erinomaisesta kirjallisesta tuotannostaan, joka käsitteli historiaa ja elämäkertoja. Lisäksi ansioksi luettiin poikkeuksellinen suullinen esitystaito hänen puolustaessaan arvojaan.[20]
Kaarle Suuren palkinnon Churchill vastaanotti vuonna 1955.[21]