Aihe 3. divisioona (jatkosota) on aihe, joka on herättänyt kiinnostusta ja keskustelua nyky-yhteiskunnassa. Alkuperäistään lähtien 3. divisioona (jatkosota) on ollut tutkimuksen ja pohdinnan kohde, joka on synnyttänyt ristiriitaisia mielipiteitä ja ristiriitaisia kantoja. Tässä artikkelissa pyrimme käsittelemään objektiivisesti ja tyhjentävästi erilaisia 3. divisioona (jatkosota):een liittyviä näkökohtia sen historiallisesta taustasta sen merkitykseen nykyisessä kontekstissa. Eri näkökulmia analysoidaan, asiaankuuluvaa dataa esitellään ja pyrimme tarjoamaan globaalin ja täydellisen näkemyksen 3. divisioona (jatkosota):stä, tavoitteenaan osallistua keskusteluun tästä erittäin tärkeästä aiheesta.
3. divisioona oli jatkosodan alussa Pohjois-Pohjanmaan sotilasläänin, johon kuuluivat Oulun ja Raahen suojeluskuntapiirit, perustama Suomen armeijan divisioona.[1] Se liitettiin III armeijakuntaan ja osallistui Operaatio Hopeakettuun ja eteni Uhtualle ja Kiestinkiin. Neuvostoliiton suurhyökkäyksen aikana 3. divisioona siirrettiin Karjalankannakselle, jossa se osallistui taisteluihin VT- sekä VKT-linjalla.
Divisioonan joukkojen perustamisesta vastasi Pohjois-Pohjanmaan sotilaslääni lukuun ottamatta niitä joukkoja, jotka kuuluivat välirauhan ajan 11. prikaatin perustamisvastuulle.
Välirauhan ajan 11. prikaati oli määrätty saatettavaksi sodanajan vahvuuteen jo 10. kesäkuuta 1941 V armeijakunnan käskyllä. 11. prikaati perusti palveluksessa olleista varusmiehistä Jalkaväkirykmenttien 11 ja 53 I pataljoonat sekä pääosan Kenttätykistörykmentti 16:n I ja II patteristoista.
Oulun suojeluskuntapiiri perusti Jalkaväkirykmentti 11:n II pataljoonan, loput Jalkaväkirykmentti 53:sta ja Kenttätykistörykmentti 16:sta sekä Pioneeripataljoona 34:n ja Viestipataljoona 31:n. Raahen suojeluskuntapiiri perusti Jalkaväkirykmentti 11:n III Pataljoonan, Jalkaväkirykmentti 32:n ja Kevyt osasto 5:n.
3. divisioonan kokoonpanosta puuttui raskas kenttätykistöpatteristo ja lisäksi perustettiin huollon osia sekä eräitä pienempiä yksiköitä kuten 263. ilmatorjuntakonekiväärikomppania.
Divisioonankomentajina olivat[2]:
Perustamisen jälkeen divisioonaan kuuluivat mm. seuraavat yksiköt:[3]
Divisioonan Päämajalle tekemien määräaikaisilmoitusten mukaan kokonaistappiot sodan aikana olivat kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina yhteensä 10 036 miestä.[4]
Alue: Lapin ja Pohjois-Suomen joukot
Suomen III armeijakunta (Uhtuan ja Kiestingin suunta): 3. divisioona
Saksan XXXVI armeijakunta (Kantalahden suunta): 6. SS-vuoristodivisioona Nord | 169. divisioona | 6. divisioona
Saksan vuoristoarmeijakunta Norja (Murmanskin suunta): 2. vuoristodivisioona | 3. vuoristodivisioona
Neuvostoliiton XVII armeijakunta (Kantalahden suunta): 104. divisioona | 122. divisioona | 1. panssaridivisioona | 14. divisioona (Murmanskin suunta) | 52. divisioona (Murmanskin suunta)