7. divisioona (jatkosota)
Nykymaailmassa 7. divisioona (jatkosota) on aihe, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion planeetan joka kolkassa. 7. divisioona (jatkosota) on aihe, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi joko historiallisen merkityksensä, nyky-yhteiskunnan merkityksensä tai tulevaisuuden vaikutuksensa vuoksi. Vuosien varrella 7. divisioona (jatkosota) on ollut keskustelun, laajan tutkimuksen ja yksityiskohtaisen analyysin kohteena, mikä on johtanut monenlaisiin mielipiteisiin ja näkökulmiin. Tässä artikkelissa tutkimme 7. divisioona (jatkosota):n eri puolia sen alkuperästä ja kehityksestä sen nykyiseen vaikutukseen tavoitteenaan valaista aihetta, joka herättää edelleen kiinnostusta ja uteliaisuutta ympäri maailmaa.
7. divisioona (eli Kalpadivisioona) oli Suomen maavoimien Savo-Karjalan sotilasläänin perustama jatkosodan divisioona. Sotilaslääniin kuuluivat Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan suojeluskuntapiirit.[1]
Perustaminen
Perustamisen jälkeen divisioonaan kuuluivat muun muassa seuraavat yksiköt:[2]
- Jalkaväkirykmentti 9 (JR 9)
- Jalkaväkirykmentti 30 (JR 30)
- Jalkaväkirykmentti 51 (JR 51)
- Kevyt osasto 15 (KevOs 15)
- Kenttätykistörykmentti 2 (KTR 2)
- Raskas Patteristo 28 (RaskPsto 28)
- Pioneeripataljoona 35 (PionP 35)
- Viestipataljoona 26 (VP 26)
- 261. ilmatorjuntakonekiväärikomppania (261. ItKKK)
7. divisioona pyrittiin varustamaan määrävahvuuksien mukaisesti, joka suurelta osin onnistui. Puolustusvoimien materiaalin vähäisyydestä johtuen kaikkien tarvikkeiden osalta määrävahvuuksia ei kuitenkaan saavutettu.
Komentajat
Divisioonankomentajina olivat[3]:
- eversti Antero Svensson (18. joulukuuta 1941 kenraalimajuri) 17. kesäkuuta 1941 – 1. elokuuta 1943
- eversti William Häkli
- kenraalimajuri Selim Isakson 28. tammikuuta – 15. marraskuuta 1944
Sotatoimet
Tappiot
Yhtymien Päämajalle tekemien määräaikaisilmoitusten mukaan 7. divisioonan kokonaistappiot kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina olivat sodan aikana yhteensä 12 384 miestä, joka oli Suomen maavoimien divisioonien toiseksi suurin tappiomäärä koko sodan aikana.[4]
Lähteet
- Jatkosodan historia 1–6. Sotatieteen laitoksen julkaisuja. Helsinki: WSOY, 1988–1994. ISBN 951-0-15326-5 ISSN 0355-8002
Viitteet
- ↑ Jatkosodan historia, osa 1 s. 62 ja 100
- ↑ Jatkosodan historia, osa 1 s. 100
- ↑ Jatkosodan tiellä, s. 241–259. ("Jatkosodan suomalaisjoukot ja niiden komentajat", laatinut Mikko Kohvakka, toim. Marko Palokangas) Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu, Sotahistorian laitos, 2004. ISBN 951-25-1522-9
- ↑ Jatkosodan historia. osa 6 s. 494
|
7. divisioonan joukkoyksiköt jatkosodan aikana | 
|
| JR 9 | JR 30 | JR 51 | KTR 2 | KevOs 15 | PionP 35 | VP 26 |