Tämä artikkeli käsittelee aihetta 5. divisioona (jatkosota), jolla on suuri merkitys ja ajankohtaisuus _var2-kentässä. Sen vaikutuksia yhteiskuntaan analysoidaan, samoin kuin sen vaikutuksia _var3:een. Lisäksi tarkastellaan erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja, jotka liittyvät 5. divisioona (jatkosota):een, tavoitteena tarjota kattava ja täydellinen visio tästä aiheesta. Tarkastelemalla päivitettyä ja ristiriitaista tietoa pyritään tarjoamaan lukijalle selkeä ja objektiivinen näkemys 5. divisioona (jatkosota):stä sekä mahdollisista seurauksista, joita sen kehittäminen voi aiheuttaa tulevaisuudessa.
5. divisioona ("Hämäläis-" eli "Ilvesdivisioona") oli Etelä-Hämeen sotilasläänin perustama Suomen maavoimien yhtymä jatkosodassa. Sotilaslääniin kuuluivat Kanta- ja Lounais-Hämeen suojeluskuntapiirit.[1] Jatkosodan alun hyökkäysvaiheessa Karjalan armeijaan kuulunut 5. divisioona eteni Ruben Laguksen johdolla nopeasti Laatokan Karjalassa. Hyökkäys aloitettiin 11.7.1941, Tarton rauhan raja saavutettiin 23.7. ja seuraavana päivänä Tuuloksenjoki. Siinä vaiheessa Karjalan armeijan komentaja Erik Heinrichs käski keskeyttää hyökkäyksen, koska muissa suunnissa hyökkäys ei ollut menestynyt yhtä hyvin. Itä-Karjalan valtauksessa 5. divisioona mursi 4.9. venäläisten puolustuksen ja avasi tien Aunukseen ja Syvärille.[2]
Divisioonan ilvestunnuksen piirsi tuleva muotoilun professori Ilmari Tapiovaara. Nimi vahvistettiin divisioonan pitkäaikaisen komentajan kenraalimajuri Kustaa Tapolan aloitteesta.
Perustamisen jälkeen divisioonaan kuuluivat muun muassa seuraavat yksiköt:[3]
Divisioona pyrittiin varustamaan määrävahvuuksien mukaan, joka pääsääntöisesti onnistuikin, mutta eräiden materiaalierien osalta määrävahvuuksia ei saavutettu.
Divisioonankomentajina olivat:[4]
Divisioonan Päämajalle tekemien määräaikaisilmoitusten mukaan sen kokonaistappiot olivat kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina yhteensä 10 608 miestä.[5]