Ammoniummetavanadaatti

Nykymaailmassa Ammoniummetavanadaatti:stä on tullut yhä enemmän kaikentyyppisten ihmisten kiinnostava aihe. Digitaalisen aikakauden, globalisaation ja teknologisen kehityksen myötä Ammoniummetavanadaatti on saavuttanut epätavallisen merkityksen jokapäiväisessä elämässämme. Puhummepa sen vaikutuksista yhteiskuntaan, talouteen, politiikkaan tai jopa populaarikulttuuriin, Ammoniummetavanadaatti on niin tutkijoiden, asiantuntijoiden kuin fanienkin valokeilassa. Tässä artikkelissa tutkimme Ammoniummetavanadaatti:n eri puolia ja sen vaikutuksia jokapäiväiseen elämäämme.

Ammoniummetavanadaatti
Tunnisteet
CAS-numero 7803-55-6
PubChem CID 516859
Ominaisuudet
Molekyylikaava NH4VO3
Moolimassa 116,982 g/mol
Ulkomuoto Valkoisia kiteitä[1]
Sulamispiste 200 °C (hajoaa)
Tiheys 2,326 g/cm3[2]
Liukoisuus veteen 0,52 g/100ml (15 °C)[1]

Ammoniummetavanadaatti (NH4VO3) on ammonium- ja metavanadaatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Ainetta käytetään katalyyttinä, analyyttisenä ja valokuvausreagenssina sekä värjäyksessä.

Ominaisuudet

Huoneenlämpötilassa ammoniummetavanadaatti on valkoista kiinteää ainetta, joka liukenee melko huonosti veteen. Paremmin se liukenee ammoniakkiin ja etanoliamiiniin ja dietanoliamiiniin. Kuumennettaessa se alkaa hajota 70 °C:n lämpötilassa ja lopullisesti se sulaa ja hajoaa 200 °C:n lämpötilassa.[1][3]

Valmistus

Koska ammoniummetavanadaatti liukenee suhteellisen heikosti veteen, voidaan sitä valmistaa saostamalla. Tämä tapahtuu alkalimetallin metavanadaattisuolan, esimerkiksi natriummetavanadaatin, ja ammoniumkloridin tai ammoniumsulfaatin välisellä reaktiolla.[1][3]

NaVO3 (aq) + NH4Cl (aq) → NH4VO3 (s) + NaCl (aq)

Käyttö

Ammoniummetavanadaattia käytetään katalyyttinä, divanadiinipentoksidin valmistuksessa, valokuvien kehittämisessä reagenssina, villan värjäyksessä peittausaineena, valmistettaessa musteita ja keltaisia zirkonium- ja vanadiinioksidipohjaisia väriaineita, vanadiinin metallurgiassa ja kemiallisessa analyysissä.[1][3][2][4]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 436. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
  2. ↑ a b Mike Woolery: Vanadium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001 Teoksen verkkoversio Viitattu 11.11.2010
  3. ↑ a b c Günter Bauer, Volker Günther, Hans Hess, Adreas Otto, Oskar Roidl, Heinz Roller & Siegfried Sattelberger: Vanadium and Vanadium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2002 Teoksen verkkoversio Viitattu 11.11.2010
  4. ↑ S. Gangolli: The Dictionary of Substances and Their Effects, s. 271. RSC Publishing, 1999. ISBN 978-0-85404-813-7 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 11.11.2010. (englanniksi)