Anatoli Solonitsyn
Tässä artikkelissa analysoimme Anatoli Solonitsyn:n vaikutusta tämän päivän yhteiskuntaan. Anatoli Solonitsyn on ollut kiinnostava ja keskustelunaihe jo vuosia, ja sen vaikutus on havaittavissa monilla jokapäiväisen elämän osa-alueilla. Kautta historian Anatoli Solonitsyn:llä on ollut ratkaiseva rooli kulttuuri-identiteetin muodostumisessa, poliittisessa päätöksenteossa ja ihmisten välisten suhteiden kehittymisessä. Kattavan analyysin avulla tutkimme erilaisia näkökulmia Anatoli Solonitsyn:stä ja sen merkityksestä nykymaailmassa. Tämän artikkelin tarkoituksena on tarjota kattava ja objektiivinen näkemys Anatoli Solonitsyn:n vaikutuksista, jotta voidaan kannustaa kriittistä ja rakentavaa pohdintaa tästä nykypäivän niin tärkeästä aiheesta.
| Anatoli Aleksejevitš Solonitsyn | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 30. elokuuta 1934 Bogorodsk, Nižni Novgorodin alue, Neuvostoliitto |
| Kuollut | 11. kesäkuuta 1982 (47 vuotta) |
| Ammatti | näyttelijä |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1963–1982 |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
|
|
|
Anatoli Aleksejevitš Solonitsyn (ven. Анатолий Алексеевич Солоницын) (30. elokuuta 1934 – 11. kesäkuuta 1982)[1] oli neuvostoliittolainen näyttelijä. Hänet muistetaan erityisesti rooleistaan ohjaaja Andrei Tarkovskin elokuvissa, kuten pääosasta Andrei Rublevissa (1966) sekä kirjailijan roolista Stalkerissa (1979).
Solonitsyn voitti vuonna 1981 Berliinin elokuvajuhlissa parhaan näyttelijän palkinnon elokuvasta 26 päivää Dostojevskin elämästä (1981)[2].
Solonitsyn kuoli 11. kesäkuuta 1982 keuhkosyöpään.
Valikoitu filmografia
- Andrei Rublev (1966)
- Solaris (1972)
- Toverit (1974)
- Peili (1975)
- Nousu (1977)
- Stalker (1979)
- 26 päivää Dostojevskin elämästä (1981)
- Miehet ja Polina (1982)
Lähteet
- ↑ Анатолий Солоницын kinopoisk.ru. Viitattu 27.8.2014. (venäjäksi)
- ↑ Berlinale berlinale.de. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 27.8.2014. (englanniksi)
