Andreas Laurentii Björnram

Tässä artikkelissa haluamme tutkia ja syventää Andreas Laurentii Björnram:tä, aihetta, joka on viime aikoina kiinnittänyt monien ihmisten huomion ja kiinnostuksen. Andreas Laurentii Björnram on herättänyt keskustelua, tutkimusta ja uteliaisuutta eri aloilla, ja sen merkitys on kiistaton. Näillä linjoilla perehdymme Andreas Laurentii Björnram:n yksityiskohtiin ja erityispiirteisiin analysoimalla sen vaikutuksia, seurauksia ja sen merkitystä nykyään. Eri näkökulmista ja lähestymistavoista pyrimme ymmärtämään, missä määrin Andreas Laurentii Björnram muokkaa maailmaamme ja kokemuksiamme tarjoamalla yksityiskohtaisen ja kattavan näkemyksen tästä kiehtovasta aiheesta.

Andreas Laurentii Björnram (1520–1591) oli Ruotsin kirkon arkkipiispa. Björnram kävi oppia ulkomailla, muun muassa Rostockissa, ja tuli 1563 Gävlen kirkkoherraksi. Suostuttuaan Juhanan liturgiaan hänet määrättiin hoitamaan 1576 Växjön piispanvirkaa^[1]. Vuonna 1577 hän piti Tukholmassa ensimmäisenä valtakunnassa messun Punaisen kirjan mukaan. Samana vuonna hänet määrättiin Växjön piispaksi ja vuonna 1583 Upsalan arkkipiispaksi.^[2] Hänen isänsä oli Lauri Olavinpoika Björnram ja velipuolensa Hannu Laurinpoika Björnram.^[3]

Lähteet

↑ Andreas Laurentii (Björnram) sok.riksarkivet.se. Viitattu 14.2.2020.
↑ Svenskt biografiskt handlexikon. (2. painos, 1. osa. 3. Björnram, Andreas Laurentii) Albert Bonniers förlag, 1906. Teoksen verkkoversio Viitattu 29.4.2024.
↑ Björnram: Andreas Laurentii B., Tietosanakirja osa 1, palsta 1077, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1909

n k m Uppsalan arkkipiispat
Katoliset arkkipiispat	Stephanus (1164–1185) Johannes (1185–1187) Petrus (1187–1197) Olavus Lambatunga (1198–1206) Valerius (1207–1219) Olavus Basatömer (1224–1234) Jarlerius (1236–1255) Laurentius (1257–1267) Fulco Johannis (1274–1277) Jacobus Israelis (1278–1281) Magnus Boethii (1285–1289) Johannes (1290–1291) Nicolaus Allonis (1295–1305) Nicolaus Katilli (1308–1314) Olavus Beronis (1315–1332) Petrus Philippi (1332–1341) Hemmingus Nicolai (1342–1351) Petrus Thyrgilli (1351–1366) Birgerus Gergorii (1367–1383) Henricus Karoli (1383–1408) Johannes Gerechini (1408–1422) Johannes Haquini (1422–1432) Olavus Laurentii (1432–1438) Nicolaus Ragvaldi (1438–1448) Jöns Pentinpoika Oxenstierna (1448–1467) Jakob Ulfsson (1469–1515) Gustav Trolle (1515–1521) Johannes Magnus (1523–1544) Olaus Magnus (1544–1557)
Luterilaiset arkkipiispat	Laurentius Petri (1531–1573) Laurentius Petri Gothus (1574–1579) Andreas Laurentii Björnram (1583–1591) Abraham Angermannus (1594–1599) Nicolaus Olai Bothniensis (1599–1600) Olaus Martini (1601–1609) Petrus Kenicius (1609–1636) Laurentius Paulinus Gothus (1637–1646) Johannes Canuti Lenaeus (1647–1669) Laurentius Stigzelius (1670–1676) Johannes Baazius dy (1677–1681) Olaus Swebilius (1681–1700) Erik Benzelius vanhempi (1700–1709) Haquin Spegel (1711–1714) Matthias Steuchius (1714–1730) Johannes Steuchius (1730–1742) Erik Benzelius nuorempi (1742–1743) Jakob Benzelius (1744–1747) Henrik Benzelius (1747–1758) Samuel Troilius (1758–1764) Magnus Beronius (1764–1775) Karl Fredrik Mennander (1775–1786) Uno von Troil (1786–1803) Jacob Axelsson Lindblom (1805–1819) Carl von Rosenstein (1819–1836) Johan Olof Wallin (1837–1839) Carl Fredrik af Wingård (1839–1851) Hans Olof Holmström (1852–1855) Henrik Reuterdahl (1856–1870) Anton Niklas Sundberg (1870–1900) Johan August Ekman (1900–1913) Nathan Söderblom (1914–1931) Erling Eidem (1931–1950) Yngve Brilioth (1950–1958) Gunnar Hultgren (1958–1967) Ruben Josefson (1967–1972) Olof Sundby (1972–1983) Bertil Werkström (1983–1993) Gunnar Weman (1993–1997) K. G. Hammar (1997–2006) Anders Wejryd (2006–2014) Antje Jackelén (2014–2022) Martin Modéus (2022–)

Auktoriteettitunnisteet
Kansainväliset	VIAF
Kansalliset	Saksa