Nykymaailmassa Antti Kuisma (poliitikko) on saavuttanut kiistattoman merkityksen. Antti Kuisma (poliitikko):stä on tullut jatkuva keskustelunaihe yhteiskuntaan, kulttuuriin tai politiikkaan kohdistuvan vaikutuksensa vuoksi. Sen vaikutus ulottuu kaikille elämän osa-alueille synnyttäen ristiriitaisia mielipiteitä ja jatkuvaa keskustelua. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Antti Kuisma (poliitikko):n merkitystä analysoimalla sen vaikutuksia ja roolia nykymaailmassa. Yksityiskohtaisen analyysin avulla pyrimme ymmärtämään paremmin, kuinka Antti Kuisma (poliitikko) on muokannut todellisuuttamme ja mikä on sen tulevaisuuden projektio.
Antti Kuisma (15. toukokuuta 1892 Sakkola – 27. huhtikuuta 1971 Turku) oli suomalainen johtaja, kunnallisneuvos ja maalaisliiton kansanedustaja. [1]
Kuisman vanhemmat olivat maanviljelijä Simo Kuisma ja Anni Meskanen. Hän kävi kansakoulun ja 1912 kansanopiston sekä 1915 kauppakoulun. Kuisma oli maanviljelijänä Sakkolassa ja toimi maalaisliiton Viipurin läänin itäisen piirin matka- ja piirisihteerinä 1917–1925 sekä Suomen Maatalouspankin Kiviniemen konttorin johtajana Sakkolassa 1926–1932. Hän oli sitten Alkoholiliikkeen myymälänesimiehenä ja paikallisjohtajana Viipurissa 1936–1939 sekä Alkoholiliikkeen piiritarkastajana Helsingissä ja paikallisjohtajana Naantalissa 1939–1947. Viimeksi Kuisma toimi Louhintatyöt Oy:n konttoripäällikkönä Naantalissa 1947–1950 ja Turun veropiirin verotarkastajana Turussa 1951–1959. [1]
Kuisma oli maalaisliiton kansanedustajana 1922–1929, 1930–1933 ja 1935–1936 edustaen Viipurin läänin itäistä vaalipiiriä. Hän oli eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtajana 1928–1929. Kuisma tuli kolmannelle edustajakaudelleen 15. marraskuuta 1935 kesken edustajakautensa kuolleen maalaisliiton Jooseppi Kaurasen tilalle. Kuisma oli presidentin valitsijamiehenä vuoden 1925 presidentivaaleissa ja toimi Sakkolan kunnanvaltuuston puheenjohtajana. Hän oli maalaisliiton Viipurin läänin itäisen piiritoimikunnan jäsen ja toimi Karjalan kannaksen liiton hallituksen, Jääkärikotisäätiön ja Vapaussodan invalidien liiton puheenjohtajana. Kuisma sai kunnallisneuvoksen arvon 1957. [1]