Vilho Vallas:n maailmasta löydämme monia kiehtovia näkökohtia, jotka kutsuvat meidät tutkimaan, analysoimaan ja ymmärtämään. Vilho Vallas on jännittävä aihe, joka kattaa laajan valikoiman tieteenaloja ja tutkimusaloja ja tarjoaa loputtomasti mahdollisuuksia niille, jotka haluavat syventää sen osaamista. Olipa Vilho Vallas historiassa, tieteessä, tekniikassa, kulttuurissa tai millä tahansa muulla alalla, sen vaikutus ja merkitys on kiistaton. Tässä artikkelissa perehdymme Vilho Vallas:n kiehtovaan maailmaan ja tutkimme sen alkuperää, kehitystä ja vaikutuksia nykymaailmaan. Liity kanssamme tälle Vilho Vallas:n löytämisen ja oppimisen matkalle.
Vilho Valdemar Vallas (alkujaan Mykkänen, 19. kesäkuuta 1894 Pietari – 4. marraskuuta 1963 Turku) oli suomalainen kansanedustaja, puutarhaviljelijä ja kapteeni evp.
Vallas, silloiselta nimeltään Mykkänen, muutti vuonna 1917 Pietarista Valkjärvelle. Hän työskenteli kauppias Sibakoffin puutarhurina ja tämän kuoltua sai tämän puutarhan ja ennen pitkää koko maatilan omistukseensa. Hän osallistui Suomen sisällissotaan joukkuepäällikkönä Valkjärven rintamalla ja jäi armeijaan vänrikiksi korotettuna. Hän oli muun muassa Polkupyöräpataljoona 2:n esikunnan adjutanttina ja siirtyi siviiliin luutnanttina vuonna 1924. Myöhemmin hänestä tuli kapteeni evp.
Valkjärven kunnanvaltuustossa Vallas istui vuodesta 1926 sen toiminta-ajan loppuun saakka. Hän toimi myös muun muassa Valkjärven Sähköosuuskunnan puheenjohtajana ja kymmenisen vuotta Valkjärven Osuuskaupan hallinnon puheenjohtajana.
Vallas toimi Maalaisliiton kansanedustajana vuosina 1929–1930 ja 1933–1939. Hän kuului muun muassa eduskunnan valitsijamiehistöön, puolustusasiainvaliokuntaan, lakivaliokuntaan, laki- ja talousvaliokuntaan, sivistysvaliokuntaan sekä väestönsuojelulakikomiteaan.
Pääammattiaan puutarhaviljelystä Vallas harjoitti Valkjärven kirkon vieressä sijaitsevalla kotitilallaan. Sodan jälkeen hän oli Mäntsälän Sälinkään taimiston omistaja ja maanviljelijä vuosina 1945-1960.
Vallaksen aviopuoliso oli vuosina 1919–1942 Rauha Helvi Suokas ja vuodesta 1945 Anna Katri Kosonen.