Armas Lindgren

Nykymaailmassa Armas Lindgren on aihe, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Johtuipa historiallisesta merkityksestään, yhteiskuntavaikutuksistaan ​​tai populaarikulttuuriin vaikuttamisesta, Armas Lindgren:stä on tullut keskustelun ja pohdinnan keskipiste. Tässä artikkelissa tutkimme Armas Lindgren:n eri puolia ja sen merkitystä nykyisessä kontekstissa. Sen alkuperästä sen mahdollisiin seurauksiin perehdymme Armas Lindgren:n ja sen roolin syvälliseen analyysiin nykymaailmassa.

Armas Lindgren
Henkilötiedot
Syntynyt28. marraskuuta 1874
Hämeenlinna
Kuollut3. lokakuuta 1929 (55 vuotta)
Kööpenhamina
Suomen kansallismuseo, Gesellius-Lindgren-Saarinen
Lindgrenin, Saarisen ja Geselliuksen koti Hvitträsk.
Unioninkatu 26
Helsingin uusi ylioppilastalo
Sammatintie 6-8 Helsingin Vallilassa.

Armas Eliel Lindgren (28. marraskuuta 1874 Hämeenlinna3. lokakuuta 1929 Kööpenhamina) oli suomalainen arkkitehti ja rakennustaiteen professori.[1] Hän oli osakkaana arkkitehtitoimisto Gesellius-Lindgren-Saarisessa vuosina 1897–1905 ja piti omaa toimistoaan vuosina 1905–1929. Lindgrenin kiinnostus suuntautui muun muassa rakennussuojeluun, ja hän otti voimakkaasti kantaa esimerkiksi Vanhan Rauman säilyttämisen puolesta. Vuonna 1902 hänestä tuli Taideteollisuuskeskuskoulun ensimmäinen taiteellinen johtaja. Alvar Aalto opiskeli Lindgrenin suojattina vuodesta 1916 ja työskenteli myös hänen toimistossaan.[1]

Lindgrenin puoliso oli vuodesta 1898 opettaja Irene Olivia Hellstén (1878–1929)[2]. Armas Lindgren on haudattu Helsinkiin Kulosaaren hautausmaalle. Kulosaaressa on Armas Lindgrenin tie (entinen Södra Strandvägen).

Töitä

Arkkitehtitoimisto Gesellius-Lindgren-Saarinen

Oma toimisto

Lähteet

  • Termonen, Teuvo: Suomalaista postikorttitaidetta, osa 4, s. 70. Suomen Postikorttiyhdistys Apollo, 2006. ISBN 952-91-9956-2

Viitteet

  1. a b Termonen, 2006, s. 70
  2. HELLSTÉN (av Lindgren) Irene Olivia. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu.
  3. Kaija Hackzell: Taka-Töölö, kortteli 487 Helsingin Sanomat 28.10.1994.

Aiheesta muualla