Arokiuru

Tässä artikkelissa tutkimme Arokiuru:n kiehtovaa maailmaa. Alkuperäistään sen vaikutukseen nyky-yhteiskuntaan Arokiuru on ollut ratkaisevassa asemassa ihmisten elämässä. Kautta historian Arokiuru on ollut keskustelun, tutkimuksen ja ihailun aiheena, ja siitä on tullut kiinnostava aihe niin tutkijoille, harrastajille kuin uteliaillekin. Opimme eri näkökohdista, jotka tekevät Arokiuru:stä niin merkityksellisen ja jännittävän aiheen, analysoimalla sen vaikutuksia eri alueilla ja sen kehitystä ajan myötä. Valmistaudu uppoutumaan Arokiuru:n maailmaan ja tutustumaan kaikkeen, mitä tällä jännittävällä teemalla on tarjota.

Arokiuru
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Kiurut Alaudidae
Suku: Isokiurut, Melanocorypha
Laji: calandra
Kaksiosainen nimi

Melanocorypha calandra
(Linnaeus, 1766)

Alalajit
  • Melanocorypha c. calandra
  • Melanocorypha c. hebraica
  • Melanocorypha c. psammochroa
Katso myös

  Arokiuru Wikispeciesissä
  Arokiuru Commonsissa

Arokiuru (Melanocorypha calandra) on kiuruihin kuuluva varpuslintu.

Koko ja ulkonäkö

Linnun pituus on 18–20 cm ja paino 50–70 g. Hieman kiurua suurempi paksunokkainen kiuru, jonka kaulan sivuilla on musta täplä. Töyhtö puuttuu. Siiven takareuna on valkoinen. Sukupuolet ovat samanvärisiä.

Esiintyminen

Esiintymisalue ulottuu Välimeren maista Keski-Aasiaan, Portugalista lähelle Altaita. Eurooppalaiset populaatiot ovat pääasiassa paikkalintuja, mutta aasialaisista populaatioista osa on muuttolintuja, jotka saattavat muodostaa yli tuhannen linnun parvia, jotka usein lyöttäytyvät yhteen harmaasirkkujen kanssa.[2] Euroopassa elää 20–47 miljoonaa yksilöä ja lajin kanta on elinvoimainen.[1]

Lajia tavataan Suomessa satunnaisesti. Suomen ensihavainto tehtiin Raahessa 2.10.1977. Suomessa laji on tavattu 9 kertaa vuoden 2005 loppuun mennessä.[3]

Elinympäristö

Monenlaiset avomaat, kuten puoliaavikot, arot ja viljelysaukeat. Suosii kuivia ja kuumia alueita.[2]

Lisääntyminen

Melanocorypha calandra

Pesä on maassa kasvillisuuden suojassa. Munia on 3–6, tavallisimmin 4 tai 5, joita haudotaan noin 16 päivää. Naaras hoitaa ainakin pääosan haudonnasta. Muna painaa 4,09 g. Poikaset lähtevät pesästä noin 10 päivän ikäisinä. Usein 2 pesyettä kesän aikana.[2]

Ravinto

Talvella siemenet ja kasvien osat, kesällä pääasiassa maassa liikkuvat isot hyönteiset. Voi juoda suolapitoista vettä.[2]

Lähteet

  1. ↑ a b BirdLife International: Melanocorypha calandra IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 31.12.2013. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Cramp, Stanley (päätoim.) 1988: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. – Oxford University Press. Hongkong.
  3. ↑ Rariteettikomitea (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

  • Parvinen, Pekka 1981: Arokiuru Melanocorypha calandra* Raahessa. – Lintumies 2.1981 s. 85. LYL.
  • Arokiuru Lintukuva-verkkopalvelussa